"Kimppu"ajatuksiin on tullut muutoksia. Olen piiiitkään (vuosia) ajatellut että kimpun sijaan haluan kynttilän käteeni. Nyt on löytynyt varteenotettava kilpailija. Sellainen niiniympyrään tehty erittäin yksinkertainen "ei-liian-äänekäs" kukkahässäkkä. Voivoi... ohimot ovat vielä verillä ennen kuin olen päättänyt mitä haluan.

Toinen päänvaiva on sormusasia. "Ensimmäinen ehkä" ei toisella testauskerralla tuntunutkaan enää niin hyvältä. Sen jälkeen on löytynyt hyviä vaihtoehtoja, mutta ongelmaksi on muodostunut mun lyhyet, pulleet nakkisormet. Haluaisin leveän sormuksen, mutta sellainen näyttää... ei-hyvältä mun sormessa. Lyhyiden sormien nivelväli on lyhyt ja leveä sormus täyttää ja samalla kangistaa sen hetkessä. Ihan hyvän kapeammankin olen löytänyt, mutta... kun se ei ole sellainen leveä ja näyttävä, jonka haluaisin, mutta joka on hankala ja kankea.... ääääaaaarrghhh....

Sain kuin sainkin napattua kuvan, jossa ovat kuusitiainen, sinitiainen ja talitiainen! :)

Oli morsiustyttöni kommentti lähdettyämme kotiin Häämessuilta. Muotinäytökset olivat selkeä suosikki ja ainoa oikea paikka seurata niitä oli eturivissä ja keskellä. :)

Häämessuista saa eniten irti hän, joka ei ole päässään päättänyt vielä liian montaa asiaa. Eli ei ihan mulle. Niin monen näytteilleasettajan ohi sai kävellä todeten, ettei tuolla ole mulle mitään, eikä tuollakaan...

Toisaalta kun tietää mitä haluaa, ei aikaa kulu kaikkien kojujen koluamiseen. Kuvausstudioistakin pysähdyin vain sen kohdalle, jonka olin etukäteen nettisivujen perusteella mieleisekseni katsonut. Aika feature-kuvaukseen on nyt varattu. Käymme kuvassa koekampauksen yhteydessä niin kuvausta ei tarvitse mahduttaa hääpäivän kiireisiin.

Sama rundi huomenna sulhon kanssa :)

Ei muuten tartte voittaa Euroviisuja tänä vuonna. Ihan käsittämättömän slaavilaisen kansanlauluhumpparallin sinne valitsivat! Laulu itsessään on ihan kohtalainen ja pidän suurestikovastipaljon kansanlauluista, joten ei siinä mielessä... mutta ei hyvänen aika tuollaisilla Viisuissa pärjätä. Finland zero poeng!

kysyin tänään työkaveriltani, joka on kuukauden sisään menossa naimisiin. "Hirvittää pikemminkin!" "Kiitos rehellisyydestä. Niin muakin." vastasin.

Päätös on iso, todella ISO. Siksi se hirvittää. Yhden selkeän ohikiitävän jännityksen tunteen olen kokenut jokin aika sitten, mutta muuten olen lähinnä ollut joko iloinen, innoissani tai kauhuissani. "Hirvittää enemmän mitä lähemmäks se tulee, kun se ei enää ole tuolla jossain kaukana." työkaverini jatkoi. Totesin hiljaa mielessäni, että todennäköisesti samoin tulee käymään mullakin.

Olenko päätökseni ja lupaukseni mittainen? Pystynkö siihen? Sillä mielellä tässä ollaan, että kun luvataan, niin siinä pysytään, mutta... Pystynkö? Eroja tapahtuu. Toivottavasti ei omalle kohdalle.

Haluanko peruuttaa päätökseni? En missään nimessä! Haluanko jotain muuta? En halua. En halua muuta, vaikka välillä hirvitääkin.

On vain pakko sokeasti luottaa itseensä, että selviää, pärjää, osaa, tuli mitä tuli. Pakko luottaa itseensä.

...luontoaiheet jatkuu...

Töissä olemme muutamana päivänä bonganneet pyrstöttömän varpusen. Syytä tähän puutteeseen emme tiedä, mutta hyvin kaveri tuntuu pärjäävän porukoissa.

Liipasinsormeni ei tänään ollut tarpeeksi nopea. Muuten olisin saanut kuvaan samalla laudalla yhtäaikaa olevat sinitiaisen, talitiaisen ja kuusitiaisen...

Ja ei, en ole ilmoittanut tietojani BirdLife Suomen pihabongaukseen, joka on juuri nyt käynnissä. Bongausaika kun on tunti, eikä minulla töissä todellakaan ole aikaa istua tuntia lintuja katsomassa.

Kokonainen parvi - kuusi yksilöä - pyrstötiaisia näyttäytyi tänään töissä. Olivat siellä kuulemma jo viikonloppuna käyneet, mutta nyt näin ne itse. Nämä ovat pohjoista rotua, koska pää on kokonaan valkoinen. Mannermaisen rodun päässä on raitoja. ...sanoo lintukirja.

Ehkä se on tämä. Se tuntui riitävän omalta, kun livenä kokeilin. Hintakin (ovh 235€) on sovitussa rajoissa.

  TIMANTTISET: Brilliant Star timanttisormus

Helpottavaa että on edes jokin. Olen ollut aika hukassa sen suhteen, millaisen sormuksen haluan. Tiesin vain että haluan näyttävän sormuksen, pitää olla blingblingiä, mikä ei välttämättä tarkoita timantteja sillä kimallusta saa aikaan kaikenlaisilla leikkauksilla tai vaikka zirkoneilla. Rajaava tekijä on myös työni. Sormuksessa ei saa olla kovin kohollaan olevia elementtejä, muuten se on työssäni tiellä ja joutuisin ottamaan sen pois työpäivan ajaksi. Mutta tästä on hyvä jatkaa etsiskelyä. Paineet on poissa, kun ensimmäinen varteenotettava ehdokas on olemassa.

Tyrskähdin ääneen kaupassa, kun silmiini osui tuote hampaiden vanhenemista vastaan. En ole ihan varma ymmärränkö täysin tämä tuotteen tarpeellisuuden. Joo, kyllä vanhan ihmisen hampaat näyttävät erilaiselta kuin nuoren, mutta.... jotenkin vain ajatus anti-age hammastahnasta ei oikein asetu mun päähäni. Toivottavasti kaveri, joka tuolla firmassa on keksinyt laittaa kuluneen "anti-age" fraasin hammastahnatuubin kylkeen, on saanut keksinnöstään bonuksen. Minä ainakin sain hyvät naurut. Anti-age sukkia, ketsuppia ja rannekelloa odotellessa...

"Elämä ei ole oikeudenmukaista eikä epäoikeudenmukaista - se vain on, kunnes sitä ei enää ole."

- Bent Falk, Auttajan peili

Työkaverini toinen lapsi juuttui synnytyskanavaan, kärsi hapenpuutteesta ja syntyi elottomana. Saatiin elvytettyä, vietti muutaman päivän hengityskoneessa ja nyt hengittää omillaan. Myös muut perusruumiintoiminnot ovat hallussa, mutta aivoperäisiä oireita on. Lopullisen aivovaurion määrän näyttää vain aika.

Serkkuni ensimmäisen lapsen piti syntyä toukokuussa. Nyt ovat sairaalassa, kun vauva tulee väkisin ulos. Viikkoja takana 22. Ei toivoa.

Vierestä olen seurannut raskauden loppumetreillä olevaa hyvin nuorta naista. Hän suunnitteli ulkomaanmatkaa, kunnes kaverinsa muistutti, että hänellä on silloin vauva: "Niin onkin, voi hitto, enhän mä sit voi lähtee!", ja sytytti tupakan.

"- Tämä tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta!

 - Toivottavasti se onkin epäoikeudenmukaista. Muutenhan kaikki olisikin sinun omaa syytäsi."

 - Bent Falk, Auttajan peili