"On muistettava, että surun tarkoituksena on viedä meidät outoon maailmaan, jossa tavalliset käyttäytymissäännöt ja sovinnaisuudet eivät ole voimassa. Taantuminen lapsenomaiseen ja maagiseltakin tuntuvaan olotilaan ei ole ensisijaisesti selviytymättömyyttä vaan tärkeää siirtymistä alitajunnan ja ihmismielen sellaisille alueille, joilla persoonan syvätyöskentely tapahtuu kaikkein aidoimmin ja joilla hyvin perustavaa laatua olevat muutokset tulevat mahdollisiksi."


"Et varmaankaan jaksa kaiken aikaa katsoa kipeää totuutta elämästäsi, vaan olet surussasi jatkuvassa sisäisessä aaltoliikkeessä. Tunnet ehkä kiertäväsi suurta kehää ja löydät itsesi yhä uudelleen samasta paikasta. Saatat ajatella, ettet pääse ollenkaan eteenpäin.

Väsyminen jatkuvaan kompasteluun ja kehän kiertämiseen on luonnollista. Totuutta jaksaa ottaa vastaan aluksi vain vähän kerrallaan, eikä siitä tarvitse itseään syyllistää. Jokaisella on vain ne voimat, jotka hänellä kullakin hetkellä on. Enempää ei saa eikä tarvitse itseltään vaatia. Kuukausien, jopa vuosien päästä voi vielä joskus havahtua kipuun, ettei kaikki ollutkaan vain pahaa unta. Silloin tuntuu kuin heräisi jääkylmään veteen."


"On hyvä muistaa, että tunteiden kanssa työskentely vie yllättävän paljon voimia ja aikaa. Siksi siihen on vaikea keskittyä kiireen keskellä ja ulkoisten velvollisuuksien paineessa. On tärkeää, ettet yritä väkisin mitään. Kaiken on hyvä antaa tapahtua omalla painollaan, niin kuin se luonnostaan syntyy käsillä olevassa tilanteessa. Asioilla ei ole kiirettä, sillä sisäisellä prosessilla on oma aikataulunsa ja rytminsä. Jos jokin ei ole mahdollista tänään, voit palata siihen ensi kuussa tai puolen vuoden kuluttua. Väkisin yrittäminen ja suorittaminen eivät auta sinua millään tavalla, pikemminkin ne vain lisäävät epätoivoasi, kun yrität itse hallita surutyötäsi."


"Suru on hyvin henkilökohtainen asia. Se koetaan yksityiseen elämänpiiriin kuuluvaksi ja sitä kannettaan paljolti yksin. On hyvä, että osaat kunnioittaa omaa yksityisyyttäsi surussasi. Yhtäällä on maailma, joka kulkee omaa menoaan, ja toisaalla olet sinä vaeltamassa surusi kanssa. Menetyksen mukanaan tuoma elämänmuutos repii ainakin joksikin aikaa irti sosiaalisista riennoista."


                                                                                 Martti Lindqvist: Surun tie