Eilen askartelin kaksi surunappia. Kovin tunnettu surun symboli se ei käsittääkseni ole, mutta halusin silti askarrella sellaiset. Painavana syynä on lisäksi ensi viikonlopun megaiso (n. 1500 hlö) tapahtuma, johon osallistun. Siellä on tiedossa kaksi päivää pakkososialiseeraamista ihmisten kanssa ja haluan/toivon, että ainakin osa ymmärtäisi napin viestin eikä tulisi valittaan ylioppilasjuhlien järjestämisestä. Aion muutenkin lyhentää osallistumiseni määrän vain pakolliseen osioon. Iltakemuista mua on turha etsiä. Kun ei jaksa, niin ei vaan jaksa.

Näyttävät kuvassa isommilta kuin ovat. Pienemmän halkaisija on n. 2cm ja isomman 4,5cm.