Meidän pariskunnasta minä olin se, jonka täytyi pidempään sulatella ajatusta pysyvästä sitoutumisestä ja sinkkuelämän taaksejättämisestä. Nautin yksinolosta, yksinasumisesta enkä ole missään vaiheessa elämääni kokenut yksinäisyyttä. Ympärilläni on aina ollut mahtava ja toimiva tukiverkko ja siksi olenkin pystynyt nauttimaan yksielämisestä täysillä. Olen joutunut sopeutumaan ajatukseen, etten enää asu yksin.

Ilokseni olen kuitenkin huomannut, että ei tuo ainakaan näin ensimmäisen kuukauden perusteella tunnu niin hankalalta kuin pelkäsin. Epäsäännölliset työajat - meillä molemmilla - takaa sen, että tarvitsemiani yksinäisiäkin hetkiä päiviin kuuluu. Ja onhan se mukavaa, että ihan vieressä on yksi tärkeä ja olennainen tukiverkon lisä :) joka on aivan käden ulottuvilla.


Ps. Pesänrakennuksen kunniaksi laitoin uutta taustaa. Pian pääsemme ostamaan uusia huonekaluja.