Viime viikolla muuten lähentelin omia bridezilla rajojani. Olen halunnut ottaa meidän häät rennolla otteella pitäen mielessä, että servettien väri tai vieraiden istumajärjestys ei määrittele tulevaa avioliittoamme. Koen vahvasti ettei asioiden tartte olla "ihan vimpan päälle". Tärkeintä mulle häissämme on hauskuus, huumori ja rento meininki.
Mutta siis bridezillaukseen. Koin ylittäväni (oman) rajan bridezillan puolelle, kun äitini (kutsujen tekijä) kanssa ravasimme kahden askarteluliikkeen väliä tarkastaaksemme olisiko tuo toinen keltaisen sävy sittenkin parempi hääkutsussa olevaan nauhaan. Naurahdinkin äidille, että tämä on juuri sellaista hömpötystä, johon en ole halunnut sortua ja että tää tuntuu oikeesti vähän naurettavalta, kyse on vain yhdestä nauhasta. Äitini otti asian kuitenkin vakavammin ja totesi, että onhan se hyvä käydä tarkastamassa toinen sävy, jos se sittenkin olisi parempi, kun kutsun yleisilme nykyisellä nauhalla on ehkä vähän valjuhko. Niinpä kävimme toisessakin askarteluliikkeessä ihan vain katsomassa onko tämä sävy parempi kuin toinen. Bridezillausta sanon minä :)
...ja ensimmäinen vaaleampi sävy oli parempi. Toinen kokeiltu nauha oli liian voimakas sävyltään eikä istunut vaaleaan korttiin...
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.