Laitoin juuri työhakemuksen sähköpostilla.

Ensimmäisen kerran tässä blogissa pohdin muutosta työelämääni jo kaksi vuotta sitten. Tiedän kuitenkin olevani hidas näissä asioista. Isojen päätösten tekeminen vie multa k a u a n.

Pyörittelin tätä asiaa mielessäni niin paljon, että viime vuoden keväällä kävin työkkärin ammatinvalintapsykologilla ja tulimme tulokseen, että kiireisempi mulle on työpaikan vaihto ja vasta sitten mietin uutta ammattia. Samaan aikaan päätöstä helpottamaan tuli yhteenotto pomon kanssa, jossa hän paljasti todelliset ajatuksensa minusta. Totesin ettei mun kannata yrittää yhtään mitään, sillä hän ei yksinkertaisesti halua nähdä mussa mitään hyvää. Viimeinen punnus vaa'an "lähtö"-kippoon tipahti tuolloin 28.4.11. Silloin sain pohdintani päätökseen. Matka päätöksestä tekoihin oli kuitenkin kuljettava sydänleikkauksen kautta. Kukaan ei olisi palkannut minua tuolloin, kun edessä oli iso leikkaus, josta kertomatta jättäminen oisi ollut laitonta. Tästä muistutti työpsykologi. Niinpä olemme ehtineet tehdä melkein kokonaisen kierroksen auringon ympäri, mutta nyt viimeinkin ollaan tässä. Ensimmäinen hakemus lähti matkaan.

Olen henkisesti valmistautunut pitkään hakuprosessiin, koska mulla ei ole mitään hajua miten kilpailtuja nämä paikat tällä hetkellä ovat. Varteenotettavia paikkoja on auki 1-4 kuukaudessa, mutta kun en tosiaan tiedä kuinka moni muu hakee myös, niin en uskalla hirveästi toivoa.


Otin hakemusta varten poseerauskuvan. Mun vanhassa hakemuspohjassa (vuodelta 2005) oli kyllä mun kuva, mutta se oli vähän liian nuori ja vähän liian hoikka nykyhetkeen verrattuna.


1326293620_img-d41d8cd98f00b204e9800998e