Tässäpä muutama kuvallinen asia, joka on odottanut postausvuoroaan jo jokusen päivän.
Eräänä päivänä töissä ikkunalaudalla surrasi puolikuntoinen mehiläinen tai kimalainen tai whatever. Kiusanhenki minussa halusi tökätä sitä haarukalla tarkistaakseni miten tokkurainen se oikein oli. Kun vein haarukan ötökän eteen se tarttui siihen kaksin jaloin kiinni ja alkoi ruokailemaan niillä tähteillä mitä haarukasta löysi.
Aikani siinä katselin sen ruokailua kunnes käteni alkoi puutumaan ja vedin haarukkani pois. Kaveri oli kuitenkin sinnikäs eikä päästänyt irti vaan hyppäsi haarukan kyytiin. Eihän sitä nyt hyvästä ateriasta noin vain luovuta!
Vielä hetken sai kaveri jatkaa ruokailuaan ja työkaveritkin saivat sitä kuka ihailla kuka kauhistella, sitten vein sen ulos.
Työpaikan pihamaan perälle ilmaantuu joka syksy hattivattien (mustesienien) taikametsä. Tänä syksynä ne olivat ihan megaisoja. Ja tänä syksynä kuten aina aikaisemminkin niitä piti kuvata edestä ja takaa.
Tämän vuoksi niitä kutsutaan mustesieniksi. Sopivaan ikään päästyään niiden lakki alkaa kiertymään rullalle ja valuttamaan mustaa nestettä.
Tässä hieman vertailua koosta. Tavallisesti ne ovat puolta pienempiä. En ole koskaan nähnyt niitä näin isoina, enkä ole aikaisemmin huomannut, että niiden lakin reunat punertaisivat kuten nyt.
Ja vielä töistä. Tätä istutusta ihailen joka syksy. Sen värimaailma on niin ihana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.