Nyt alkaa olla sukukokouksen ainekset kasassa terveyskeskuksen vuodeosastolla. Siellä on isä, vaari ja äitini serkku. Lisäksi vanhempieni naapurin rouva ja äidin kaveri tilkkukurssilta. Vaarilla todettin keuhkokuume, jota nyt parannellaan ja naapurin rouva on katkaissut jalkansa. Tänään olin siellä kolmisen tuntia ja kipitin huoneesta toiseen vierailemassa milloin kenenkin luona. ...en tiedä itkeäkö vai nauraa...

----    ----    ----

Naapureista ja kerrostaloasumisesta on pitänyt kirjoittaa. Kerrostaloasumisesta on paljon mielikuvia, etenkin heillä, jotka sellaista eivät ole kokeneet ja ne mielikuva eivät aina ole kovin herttaisia. Tässä kuitenkin pari toisenlaista esimerkkiä. Tämä naapurin rouva, joka on ollut vanhempieni naapuri piiiitkään on katsellut minunkin kasvamistani kerrostalon pihapiirissä. Olemme olleet aina hyviä naapureita ja tuttuja keskenämme ja nyt vierailen miellelläni hänenkin luonaan terveyskeskuskessa.

Toinen mielestäni aivan erityisen ihana asia on vanhempieni naapurin mies, joka vanhempieni ohella on talon alkuperäisiä asukkata ja isäni hyvä ystävä. Hän on autellut äitiäni vallan herttaisella tavalla. Hän on ottanut huolekseen kolata äidin auton ympäristön puhtaaksi lumiauran jättämistä valleista ja harjata auton päältä lumet pois aina tarvittaessa. Niinpä äidillä on aina käytettävissään puhdas auto ja esteetön kulku. Liikuttavaa. Tämän hän tekee jotain tehdäkseen, eli kun ei oikein muuta voi isäni hyväksi tehdä, niin ainakin hän voi huolehtia auton putsauksesta.

----    ----    ----

Hammaslääkärisetä sanoi, että reikiä nolla :) ja että muutenkin suu on kunnossa, että sen puolesta ei muuta kuin sydänleikkaukseen vaan. Hän otti röntgenkuvat ja tutki posket ja kielenkin perusteellisesti jotta suun puolesta kaikki olisi valmista. Huomenna sydämen magneettikuvaukseen. Sen jälkeen viisaat jäävät pohtimaan leikkauspäätöstä.