...itkeä tihrustin Miehelle eilen illalla. Samaa itkua itkin hänelle myös jouluna.

Pohdin mikä juhlapyhistä tekee vaikeita läheisensä menettäneille.

Omalla kohdallani tulin tulokseen, että juhlapyhät pakottavat kohtaamaan kuoleman uudestaan. Kohtaamaan taas tavalla, jota ei arjessa tee. Arjessa tottuu olemaan ajattelematta asiaa, tottuu toisen poissaoloon sen syitä kummemmin pohtimatta. Juhlapyhinä ei olla arjessa, eikä arjen (ajatus)rutiinien suojassa.

Vuosi vaihtuu, numero vaihtuu, mutta minä takkuan edelleen isän poismenon hyväksymisen kanssa.