Tämä tapahtui 22.12 mutta julkaisu on aaton jälkeen, jotta joulusalaisuudet eivät paljastu.

Kävin hakemaan läheisestä kampaamosta lahjakorttia äidilleni. Antaessani pankkikorttia sanoi kampaamon täti, ettei täällä käy kortit. Minäpä kipittämään takaisin kotiin ja keräämään kaikki nurkkiin unohdetut kolikot, jotta lahjakortin saisi laillisesti. Tämä ei vielä ylittänyt ärsyyntymiskynnystä, kolkutteli kylläkin ja toimi hyvänä pohjana tuleville tapahtumille.

Ajelin markettiin. Ensimmäisenä ostoslistalla oli pikkuinen lamppu, joka oli kärähtänyt uudesta ikkunatähdestäni vain kahden viikon käytön jälkeen. Juuri tuollaista erikoista Airamin lamppua ei löynyt, eikä mitään korvaavaa. Meillä ei näemmä joulun tähti sitten pala lainkaan.

Ostin vielä kaksi kukkaistutusta lahjaviemisiksi. Kassojen jälkeen jonotin pakkauspöydälle pakatakseni kukat. Pöytä oli pieni ja paperi ankeaa, mutta olisin ollut niihin tyytyväinen JOS pöydällä olisi ollut edes jonkinlaista pakkausnarua. Mutta kun ei ollut. Eihän kukkapaketteja saa sidottua ilman narua. Ärtyneenä ajelin sitten takaisin kotiin pakatakseni kukat itse. Kotona olin käyttänyt kaikki lahjanaruni paketteihin, mutta tapanani on jättää paketteihin piiiitkät kiharanarut joten parturoin paria pakettia narua saadakseni. So far, so good. Kävi kuitenkin ilmi, että joulualahja paperia EI TODELAAKAAN ole tarkoitettu kukkien paketeeraamiseen. Paperihan ei kestä minkäänlaista kulutusta! Sain kun sainkin paketin jonkilaiseen kuosiin ja aloin sitomaan sitä pakettinarulla, joka ensimmäistaä kertaa ever  k a t k e s i !! ... ja samalla repi käärepaperin riekaleiksi. Mittari ponnahti punaiselle vauhdilla ja ärräpäät kaikuivat. Otin paperia uudestaan ja käärin kukan uudelleen. Ajattelin siistiä katkenneen narun repaleista päätä saksilla ja samalla tökkäsin paketin kylkeen ison reijän. Samalla alkoi puhelin soida jossain laukkuni pohjalla. Kukat lensivät sivuun ja vastasin äitini puheluun (annoin äidille pikaselvityksen ärtymykseni syystä). Puhelun päätyttyä survoin paperit, narut JA kukka-asetelmat isoon roskasäkkiin, joka oli eteisessä aamullisen siivouksen jäljiltä ja vein säkin saman tien ulos roskasaaviin. Pinnani ei kestänyt katsella niitä mitään enää. Olin liian kettuuntunut hakeakseni mistään kaupasta kestävää paperia ja narua ja päätin hankkiutua eroon kukistakin, koska nekin olivat alkaneet ärsyttämään. Ajoin kukkakauppaan ja ostin uudet mieleiseni kukat ja sain kauniit kestävät paketit kaupan päälle.

Niin että olenko minä äkkipikainen...?

Tässä juuri ennen koneelle istumistani huomasin senkin, että kampaamon lahjakortissa ei lue mihin se kortti on osoitettu, siis ei firman nimeä, leimaa, ei mitään. Se voisi olla osoittettu vaikka R-kioskiin! Täydellistä!! En taida viitsiä tätä enää oikaista. Pitänee luottaa siihen, että kampaamon täti tuntee oman korttinsa ja/tai käsialansa. Laitan kortin väliin lapun, joka kertoo minne liikkeeseen lahjakortti on osoitettu.

Nyt pitäisi ryhtyä leikkaamaan tuota neliön muotoista vahakangasta pyöreäksi. Vähän hirvittää kuinka tässä käy...


Onneksi illaksi tiedossa mukavaa menoa. Pitsaa, elokuvia, juoruilua ja sohvalla löhöömistä sydänystäväni luona.