Vielä kaksi työpäivää ja sitten alkaa viiden viikon kesä?loma. Tällä kertaa loman alkamiseen ja sen odottamiseen ei liity sellaista lomaodotuksen tunnelmaa kuin aiemmin. Nämä viimeiset työpäivät ovat tuntuneet samanlaisilta kuin kaikki muutkin. Aikaisempina vuosina olin tässä vaiheessa jo malttamaton, väsynyt ja hehkutin loman alkua. Ilmeisesti edessä oleva työmaa nimeltä "järjestäpä häät" tekee sen, että en koe lähteväni lomalle. Vaihdan vain työpaikkaa.

Mielenkiinnolla odotan miten väsynyt olen siinä vaiheessa kun pitäisi palata töihin. Tulevat kolme viikkoa ovat kalenterissani täydempiä kuin mikään menneistä työviikoista. Häiden jälkeen on häämatka ja sitten on vielä viikko lomaa. Sen lomaviikon olen ajatellut vain maata, kaivaa nenää ja räkiä kattoon. Häiden jälkeen sulholla on edessä muutto mun luokse, mutta mikäli hän haluaa juuri sillä viikolla muuttaa, niin ei parane laskea mun varaan. Minä en tee enkä järjestele enkä suunnittele silloin yhtään mitään. Hyvinhän tuo on täällä jo nyt viihtynyt, vaikka suurin osa hänen kamoistaan on vielä toisaalla. Tuntuu pärjäävän vähällä tavaralla (tietsikka, pleikka ja vaatteita).

...seuraa valivalivalia, laittakaa vaikka väsymyksen piikkiin...

Vähän meinaa ärsytys nousta pintaan, kun sulhon osallistuminen hääjärjestelyihin on vähän tiukassa. Hän vissiin ajattelee voivansa tulla vieraaksi omiin häihinsä. Noo, alkuviikosta sanoin hänelle, että lomaile nyt tämä viikko kun voit. Ens viikolla alkaa työt. Luettelinkin hänelle kalenteristani ne kohdat, jotka koskevat häntä (joka oli noin 10% kaikista merkinnöistä) ja sulho totesi, että ohhoh, kylläpä riittää töitä.... Niinpä. Lisäksi hän huokaisi, että nyt kun on saanut työasiat alta pois niin voi miettiä häitäkin... niin mähän oon vaan viimeisen vuoden tehnyt töitä ja miettinyt häitä, ja viimeiset kuukaudet vielä konkreettisesti tehnytkin häiden eteen jotain.

...tulipahan purkauduttua. Ens viikolla alan tehokkaan delegoiniin ja sulhon työllistämisen. Hän saa luvan osallistua tähän rumbaan myös! *ugh*