Värjäsin juuri hääkenkäni mustaksi. Niistä tulee kengät isän hautajaisiin.

Komeron perukoilla oli kaksi paria ikivanhoja mustia teko-mokka-kenkiä, joiden tekopinta kirjaimellisesti mureni käsiin. Olin siis mustia kenkiä vailla. Hääkenkäni taas olivat niin valkoiset ja niin hääkenkien näköiset, että niille ei käyttöä sellaisinaan olisi ollut. Niinpä KVG:n avustuksella päätin itse värjätä kengät mustiksi.

Se on toisaalta niin sydäntäsärkevää ja itkuhan siinä puuhatessa tuli, mutta toisaalta, nyt kun asiaa miettii, valinta tuntuu hyvältä yhdestä ihan spesiallista syystä. Kengät on isän suutaroimat, siis ei tekemät, mutta isä muokkasi niitä kantapäästä niin, että ne istuivat mulle. Kuvastakin voi nähdä kantapään sisällä olevan nahkapaikan, jonka tarkoitus oli estää kengän reunaa painamasta. Ja vielä tarkkasilmäisempi voi huomata vasemmalla olevan kengän kantapään reunassa hassun terävän kulman. Se on jälki siitä, kun isä päätyi leikkaamaan kengän reunaa, kun hiertämistä/painamista ei muuten saatu pois. Omalta isältään perimillään suutarin välineillä isä sitten ompeli kengän reunan takaisin kiinni. Nyt voin mennä hautajaisiin kengissä, joissa näkyy ja tuntuu isän kädenjälki.

 

1305303089_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1255122639_img-d41d8cd98f00b204e9800998e