(Kone näemmä nolostuu ja ryhdistäytyy kun Hänen tempuistaan kuulutaa netissä. Vanha kunnon häpeärangaistus toimii! :D)

 

 

HÄÄMATKA

 

 

Matkan alkua haittasi mun valtava univelka. Hääyönä en nukkunut, koska juhlat jatkuivat mun päässä. Mies nukahti jo puoliltaöin, mutta mä kattelin kelloa vielä neljän aikaan. Ja nousin ylös taas seitsemältä. Unta max. 3h. Seuraavana päivänä en saanut nukuttua päikkäreitä ja lähtö oli seuraavaana yönä klo 01.30. Nukuin sinä yönä max tunnin. Kahdessa vuorokaudessa olin nukkunut nelisen tuntia. Ja näillä eväillä lähdin matkaan. Olo oli lievästi sanottuna hutera ja pahoinvoiva.

Menomatkan jännityksen kohde oli vaihto Frankfurtin lentokentällä. Siihen oli aikaa vain 20 min eikä meistä kumpikaan ollut käynyt kentällä aiemmin. Yritimme saada ostettua avuksemme guide service:ä eli opaspaleluva, jota Lufthansa mainosti sivuillaan. Palvelunumerosta en apua saanut, sillä huonosti englantia puhununeen henkilön puheesta sain selvää vain "ei voi varata", "palvelutiski" ja "Kiitos kun soititte Lufthansalle." Helsingissä sitten kipitimme LH:n palvelutiskille, mutta siellä ei koko palveusta oltu kuultukaan. Loistavaa! Mutta nou hätä. Ilomme nousi lentokoneen kattoon, kun lennon loppupuolella kuulutettiin, että Maltalle menevien lähtöportti on nyt vaihtunut ja uusi portti on sama kuin mihin saavumme. Meidän vain tarvitsi siis vain käydä kentällä kääntymässä ja palata samasta portista, samaan koneeseen, saman henkilökunnan pariin. Jee!

1285267283_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267272_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

MAANANTAI 6.9.2010

Maltalle saavuttua meitä oli vastassa kuljettaja, jonka olimme varanneet jo matkaa tilatessa. Hän vei meidät Sliemassa sijaitsevalle hotellille (Hotelli Roma), jonne saavuimme klo 12.00. Ja niin kuin olin etukäteen mankunut, niin häämatkan varjolla saimme merinäköalahuoneen, vaikka sen tasoisesta huoneesta emme olleet maksaneet. Tupla jee!!

Huoneeseen päästyämme ihmettelimme huonetta hetken

1285267294_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja sammuimme sängylle nukkuen ihanat neljän tunnin päikkärit. Taisi olla juhla/matka/univelkaväsymystä molemmilla.

1285267303_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tokeennuttuamme eksyydyimme paikalliseen supermarkettiin ja ostimme juomia ja herkkuja huoneeseen. Sitten taas ulos ja syömään. Olin syönyt kovin vähän, koska univelka oli tehnyt mut pahoinvoivaksi, mutta nyt velkaosasto oli paremmalla tolalla joten näläntunnekin pääsi pintaan. Söimme vartiolinnakkeeseen perustetussa Fortizza ravintolassa, joka oli miltei hotellimme vieressä. Söin siellä elämäni parhaan pasta bolognesen ja jälkkäriksi nautimme alkoholittomat koktailit.

1285266910_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ruuan jälkeen kävelimme rantakatua edes takaisin kunnes aurinko laski. Pimeän tultua kadut täyttyivät iltaa viettävistä ihmisistä, mutta me vetäydyimme huoneeseen. Pienoista taisteluväsymystä kummallakin.


TIISTAI 7.9.2010

Aamupalan jälkeen päätimme lähteä Mdinan keskiaikaiseen linnakekaupunkiin, jonne oli matkaa n.15 km.

1285266924_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Respa ohjeisti, että bussi nro 65 vie sinne ja että menkää hotellin viereiselle pysäkille tälle puolen katua. Oikea pysäkki oli helppo löytää, mutta vasemmanpuoleinen liikenne teki sen, että katselimme väärään suuntaan. Katselemastamme suunnasta tuli oikea bussi, mutta ihmettelimme miten se pysäytetään, kun se kulkee toisella puolen katua... kunnes tajusimme, että totta tosiaan täytyy katsella toiseen suuntaan. Sieltä suunnasta tulevat ne bussit, jotka pysähtyy tällä pysäkillä. :) Bussi tuli ja edulliseen 1,16€:n hintaan aloitimme matkan. Bussit on Maltalla todella edullisia ja korkein maksu mistä tahansa matkasta, vaikka saaren päästä toiseen, on tuon 1,16€. Bussikuski toimi kuljettamisen ohella myös matkaoppaana sillä matkan varrella hän huolehti, että jokainen pääsi pois oikealla pysäkillä. Miten hän muistikin mitä nähtävyyttä kukakin matkustaja oli menossa katsomaan.

Mdinassa meille pakkomyytiin opaskirja ja hevosajelu. Hevosajelua myyneelle miehelle nauroinkin, että oletpa varsinainen myyntimies. Hän vain nauraen kohautti harteitaan: "It's my job, you know..."

1285267351_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pyhän Paavalin kirkossa tuli istuttua samalla paikalla kuin joku paaveista on joskus istunut.... haa... tätä turistin elämää...

1285267330_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267340_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mdinassa kiertelimme turistikauppoja, söimme (Fontanella Tea Room & Beer Garden), vaeltelimme ympäriinsä ja viimein lähdimme bussilla takaisin.

1285266953_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285266982_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päivälevon jälkeen lähdimme shoppailemaan kauppakeskukseen. Hinnat on aikalailla Suomen tasoa, joten vähäiseksi jäi tuo ostossaalis. Illan tullen liityimme paikallisten juokkoon hengailemaan rantakadulle ja syömään jätskiä. Klo 22.30 alkoi ilotulitus, joka juuri ja juuri näkyi huoneemme parvekkelta. Seuraavana päivänä oli Voiton päivä, joten sen alkamista tuo ilotulitus varmaan juhlisti.


KESKIVIIKO 8.9.2010

Aamulla hieman arvottiin mitä kumpikin halua tehdä ja hetken pähkäilyn jälkeen päädyttiin kiertoajeluun. Valitsimme eteläisen kierroksen ja hyppäsimme kyytiin hotellin edestä. Avonaisessa yläkerroksessa piti huolehtia auringolta suojautumisesta ja sen osasinkin muuten paitsi kaula-aukon osalta. En huomannut, että t-paitani kaula-aukko oli niinkin avara, että kaulallekin olisi tarvinut rasvaa. Kärvähdys kävi, että käpsähti. Paloaluetta saan hoitaa edelleen, sillä vaikka kipu hellitti muutamassa päivässä, niin kutina on vielä vieraanani.

1285267372_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä ollaan vielä autuaan tietämättömiä meneillään olevasta grillauksesta tuossa oikealla kaulalla ja niskassa...


1285267380_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä ei olla enää ihan niin tietämättömiä...

Kierroksen jälkeen ruokailtiin (Mies maistoi paikallista ruokaa, jänistä ja minä tuttua turvallista pastaa) ja vetäydyimme jo tavaksi tulleelle siestalle. Illan pimetessä lähdimme jälleen rantakadulle kuljeskelemaan ja nauttimaan jäätelöä. Mies söi sinistä Smurffijäätelöä :)


TORSTAI 9.9.2010

Jo matkaa varatessa olimme varanneet tämän päivän opastetun Gozon kierroksen. Menimme taksilla Bugibbaan josta hotelli Topazin edestä meidät poimittiin kyytiin. Mainittakoon että meitä huudellessa paikallinen kuski lausui erikoisen sukunimeni täysin oikein, mikä ei täällä kotimaassa useinkaan onnistu. Gozolle matkasimme lautalla, jonka kyytiin nousimme hyvin erikoisesti autokannen kautta vieläpä samaan aikaan autojen kanssa...

1285266999_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävimme katsomassa temppeliraunioita, näköalapaikalla

1285267011_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 ja ikiaikaisella kaupungin yhteisellä pyykkäyspaikalla jonka yhteydessä muutama pakollinen turistikauppa.

1285267392_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kävimme katsomassa sisämerta, joka tarjosi hyvät uniti ja sukellusmahdollisuudet.

1285267402_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siellä kävimme myös pienellä veneajelulla (tuosta kuvassa näkyvästä reiästä pääsi veneellä avomerelle) ja ihmettelimme uskomattoman sinistä vettä.

1285267458_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267440_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kuvia ei ole muokattu. Värit toistuvat aitoina.

Ruokailimme suurehkossa maalaisravintolassa ja jatkoimme matkaa. Kaupungin nimeä en enää muista, mutta siellä pysähdyimme ja osa porukasta lähti kipuamaan kaupungin kukkulan linnakkeelle ja osa jäi torille shoppailemaan. Mies lähti linnakkeeseen (ylläri)

1285271841_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja minä jäin shoppailemaan (ylläriylläri). Palasimme bussilla satamaan ja lautalla takaisin Maltalle. Lautalta poistuimme kuten sinne nousimmekin, autokannen kautta...

1285267473_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Kyyti vei meidät takaisin hotelli Topazin eteen ja sieltä kävimme kysymässä millä bussilla mahtaisimme päästä Sliemaan. Neuvot saatiin ja pääsimme onnellisesti takaisin hotellille. Iltapalaa haimme aivan hotellin edessä rantakadulla sijaitsevasta Road Devil Kiosk:sta.

Päivä oli ollut tavallista kosteampi ja siten tukalamman tuntuinen ja päivä päättyikin komeaan ukkosmyrskyyn. Hetken katselimme sitä parvekkeelta, mutta kun salamat alkoivat iskeä liian lähelle, siirryimme sisätiloihin.


PERJANTAI 10.9.2010

Aamupäivän vietimme rennosti kirjoja lueskellen ja torkkuen. Päätimme sitten lähteä Vallettaan.

1285271829_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Huomatkaa vahingosta viisastunut turistitäti, joka kärvähtämisen jälkeen muisti kiltisti suojata kaulansa auringonvalolta...

Vallettaan pääsi joko pidempää reittiä maata myöten bussilla tai oikaisten lahden poikki lautalla. Valitsimme lautan, koska matka lyhenee olennaisesti, on nopeampi ja halvempi. 5 min lauttakyyti maksoi hurjat 0,93€/hlö. Vallettassa jouduimme jälleen superinnokkaan hevoskärrykuskin uhriksi. Tosin saipahan samaan hintaan myös opastusta. Hän kertoili kaikkea mielenkiintoista Vallettasta mm. siellä kuvatuista elokuvista ja historiasta. Näyttipä meille vielä ison rakennuksen, joka (hänen mukaansa) on saatavissa ilmaiseksi, jos vain henkilöllä on varaa kunnostaa se.

Kävimme myös Suurmestarin palatsissa (hallituksen koti)

1285267031_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja sen yhteydessä olevassa Asemuseossa (Miehen taivas).

1285271819_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Söimme hyvin toriravintolassa. Kuumat ilmat = hikoilu oli saanut meidät molemmat himoitsemaan suolaa, niinpä tuolla ravintolassa söin oikean painonkyttääjät-suosittelee-kalori-suola-rasva-pommiaterian: paistettua kananmunaa, paistettua pekonia, paistettua makkaraa, paistettua sipulia ja tuoretta salaattia... ...oli hyvää, pakko tunnustaa :)

Yritimme lähteä bussilla takaisin Sliemaan, mutta bussiasemalta ei löytynyt yhtäkään sen numeroista bussitolppaa, jonka olisimme tarvinneet. Muutenkin aseman asettelulogiikka oli vähän hakusessa.

1285267041_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Päädyimme kävelemään takaisin lauttarantaan ja ylittämään lahti lautalla. Sliemassa kauppa oli kätevästi matkan varrella, joten sen kautta hotellille. Edellisyöllisen ukonilman jälkeen ilma oli mukavasti viilentynyt, kun ilmankosteuskin oli päivän aikan laskenut. Lämpötila oli nukkumaanmentäessä mukavat +24'C. Hotellihuoneessa oli muutes kaksi tuuletinta (katossa ja jalallinen malli), jotka takasivat, että yöllä sai hyvin nukuttua, vaikka ilmastointi puuttuikin.

1285267317_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267506_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

LAUANTAI 11.9.2010

Viikon varrella olin bongannut Slieman ja Valletan välimaastossa sijaitsevan KFC-ravintolan. Tuo jenkkisarjoista ja -leffoista tuttu Kentucky Fried Chiken, joka tarjoaa tuikiterveellisiä uppopaistettuja, jollain korppujauhoseoksella päällystettyjä kananpaloja. (heh, firma on Wikipedian mukaan haastettu oikeuteen v. 2006 liikaa transrasvaa sisältävistä tuotteista...Ylläri!) No mutta siitä huolimatta tai senkin uhalla lauantaiaamun ohjelmaksi olimme valinneet kävelyretken, jonka aikana kävisimme kurkkaamassa Manoel-saaren linnoitusta ja kävelisimme aina tuonne KFC ravintolalle asti.

Manoel-saareen mennessä vastaan tuli erään miehen perustama ankkatarha, jolle Mies lahjoitti muutaman euron.

1285267062_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

... ja oikeastaan siinä kaikki näkemisenarvoinen sitten olikin. Saareen päästyämme vastaan tuli kyltti joka kielsi kaiken liikkumisen alueella ilman asianmukaista lupaa. Käännyimme ympäri ja totesimme, että tulipahan käytyä. Samalla näki myös sen mikä on yleinen siisteyden taso niillä alueilla, joilla turistien ei odoteta liikkuvan...

Mutta siis ruokaobsessoituneen päivän kohokohtaan, eli ensivierailu KFC:ssä. Sanoisin, että kouluarvosanoilla sellainen 7½. Jos ketju koskaan rantautuu Suomeen, uskoisin silti käyväni monta kertaa useammin Hesessä kuin KFC:ssä. Ateriaan kuului kaksi isoa kananpalaa, ranskalaiset ja vaihtoehtoinen lisäke (salaatti, sipulirenkaat, lisäranskalaiset). Kana oli hyvää, mutta (jopa mun makuun ;) liian rasvaista.

1285271809_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Vatsa täynnä lähdimme vaeltelemaan takaisin kohti Sliemaa. Matkalla eksyydyimme Captain Morgan lauttaristeilyjä myyvän kojun luokse ja niinhän siinä kävi, että seuraavalle päivälle ostimme saaren kiertävän risteilyn. Myyjän kysyessä mistä olemme kotoisin, jatkoi hän hymillen "Oh, Terve terve, then!" Muutenkin asiallinen nuori myyntimies, eli ei liian tyrkky.

Päivälevon jälkeen jalkojamme säälimättä päätimme lähteä kävelemään toiseen ilmansuuntaan etsimään PTK:n paikallista sisaryhdistystä. Pienen harhailun jälkeen se löytyikin, mutta oli kiinni, joten saimme tyytyä pelkkään löytämiseniloon. Iltapalaa haimme jo tutuksi tullesta Road Devil Kiosk:sta ja sitten jalkoja lepuuttamaan.

Alla oleva toiminto jaksoi ihmetyttää meitä parinakin päivänä. Täällä Suomessa pruukataan pestä hallien lattioita tuollaisilla ajettavilla vempeleillä, mutta tuolla sillä putsattiin kävelykatua... aina parin päivän välein...

1285267986_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 


SUNNUNTAI 12.9.2010

Risteily saaren ympäri antoi hyvän kuvan saaresta. Alkumatkasta näimme runsaasti rakennettua pohjoisrantaa ja loppumatkasta ihailimme jyrkän kallioista etelärantaa. Välillä pysähdyimme Cominon saarella, jonka nimi tulee kuminasta, jota saarella kasvaa villinä. Pysähdyimme Blue Lagoon uinti- ja sukelluskeskittymässä.

1285267223_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tosin keskittymä on vähän liioitteleva termi. Siellä oli kolme ruokaa ja virvokkeita myyvää kojua ja köysillä uimiselle varattu kaistale merta. Kaunista, komeaa joo, mutta jotenkin... alkeellisen oloista. Emme menneet uimaan vaan sen sijaan lähdimme kävelemään läheiselle kukkulalle. Se oli karua kivi ja pusikkomaata ja vilisi sisiliskoja, mutta maisema oli veraansa vailla.

1285267192_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267214_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285267202_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1285270858_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mies löysi saarelta kaverin, tai oikeastaan kaveri valisti Miehen..

Palasimme laivalle, jossa lounas ja sitten matka jatkui.

1285267140_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Moni torkkui, kun reippailun ja ruuan yhdistelmä alkoi painaa silmiä. Niin kävi itsellenikin ja Miehelle vaikka mielessäni ajattelin, että on sitä halvempiakin paikkoja torkkua kuin saariristeily. Torkuin vain pari silmällistä sillä en halunnut menettä mitään ihanaa maisemaa.

1285267249_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ihmettelin edelleen meren sinisyyttä...

Risteily kesti koko päivän joten muuta ohjelmaa emme sunnuntaille tarvinneet.


MAANANTAI 13.9.2010

Aloitimme pitkän kotimatkan klo 10.30 paikallista aikaa. Lento Maltalta Frankfurtiin sujui hyvin ja Frankfuritssa vaihdon väli oli kuutisen tuntia, joten joutoaikaa oli. Mies kulutti aikaansa pääasiassa lukemalla, mutta itse en pystynyt keskittymään, koska ympärillä oli niin paljon katseltavaa. Sanotaan että hulluilla on halvat huvit ja idiooteilla ilmaiset. Tiedä sitten kumpaan kategoriaan kuului se, että en malttanut keskittyä kirjan lukemiseen, koska valtavan iso lähtevien lentojen ilmoitustaulu oli niin mielenkiinoista seurattavaa... Seurasin miten lennot poistuivat taululta niiden lähdettyä, mutta peruuntuneet lennot jäivät roikkumaan pitkäksi aikaa. Seurasin suurella mielenkiinnolla miten kuulutukset ja muutokset taulussa olivat hienossa synkassa. Ehdinpä huomaamaan senkin että kuulutuksia lukeva nainenkin vaihtui ja mietin miten tylsää työtä mahtaa olla lentokenttäkuulutusten lukeminen. Miten siinä työssä käydään pissalla? Vai onko asia niin kuin Mies ehdotti, että heillä on työtuolinaan wc-pönttö?

Siirryimme turvatarkastuksen myötä toisaalle ja siellä mulle aukeni vieläkin mielenkiintoisempaa katseltavaa. (Korvanapeilla kuuntelin muuten puhelimeeni lataamaani englanninkielistä äänikirjaa, mutta kaikki katseltava oli niin mielenkiintoista, että en pysynyt juonessa mukana.) Haltioissani sain seurata livenä "Border Security: Frankfurt" -maratonilähetystä. Yllättävän moni joutui turvatarkastuksessa riisumaan kenkänsä, jotka sitten läpivalaistiin erikseen, mutta kaikki selvisivät siitä puhtain paperein. Vaikeinta uudet nestesäännöt tuntuivat olevan kiinakoreajapani - suunnasta olevalle ryhmälle. Miltei jokaisella oli nestettä sisältäviä pulloja, joiden sisällön tarkastajat kipittivät kaatamaan läheisen wc:n viemäriin. Pullot kun nämä matkaajat halusivat pitää itsellään. Mieleeni jäi myös hämmentynyt pikkutyttö, jonka vaaleanpunainen käsilaukku päätyi perusteellisempaan tarkastukseen. Hämmennystä lisäsi, että tytön seurassa ollut isä oli pikkuveljen kanssa parin metrin päässä eikä isä heti huomannut tytön tilannetta. Muistan myös lentoemon, jolle turvatarkastus tuntui olevan uusi ja ihmeellinen asia sen verran paljon ohjeistusta hän virkailijoilta tarvitsi.

Lento Frankfurtista Helsinkiin oli aikas pomppuinen ja se vähän kävi ahdistamaan. En vaan tykkää, että tyhjän päällä ollessa rytyyttää niin paljon. Perillä Helsingissä olimme klo 01.30 paikallista aikaa

1285267536_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

ja meitä vastassa oli kaasoni, jonka luona Orimattilassa nukuimme muutaman tunnin ja sitten jatkoimme kotiin.

Viikon aikana olin jotenkin onnistunut unohtamaan, että Suomessa on syksy ja mulla kestikin pari päivää tottua siihen, että tosiaan on syksy eikä kesä.

1285267258_img-d41d8cd98f00b204e9800998e