Huomenna vietämme serkkuni häitä. Kiva päästä pitkästä aikaa häihin, joissa saan olla vieraana. Omista häistä tulee kuluneeksi kohta vuosi, mutta sitä ennen olen ollut häissä viimeksi v. 2006.

Oma sukupolveni alkaa olla loppuunnaitu joten seuraavaksi alkaa rippijuhlarumba, kun musta seuraava sukupolvi tulee siihen ikään. Ensimmäinen aloittaa ensi vuonna, ja sittenhän noita seuraa tasaiseen tahtiin aina vuoden, parin välein.



Tänään on taas ikävä itkettänyt... Nuo pitkät työmatkat yksin auton ratissa ovat kyllä niin otollista aikaa surullisille ajatuksille. Olen huomannut, että jokainen yksityiskohta isän sairauden ajalta täytyy surra erikseen uudestaan. Toiset asiat jopa useaan kertaan.

Tänään olisin mennyt isää katsomaan, jos hän vielä olisi terveyskeskuksessa.