Tämä toipuminen on näemmä aika aaltoilevaa. Toki kohoava käyrä, mutta aaltoileva. On kipeitä, kireitä, tuhrupäiviä ja sitten on hyviä päiviä, jolloin haava tuntuu, mutta ei vaivaa. Pääasiallinen tuntemus haava-alueella on kiristys. Kuin sisälleni olisi rinnan poikki viritetty liinoja ja sitten kiristetty täysille, ja onpa sinne joukkoon heitetty pari tiiliskiveäkin painontunnetta tuomaan. Toisinaan ja tietyissä asennoissa tämä kiristys menee sitten kivun puolelle. Nukkuma-asentoja olen hiljalleen etsinyt lisää. Puoli-istuvasti kyljellään on enin mitä haava nyt antaa myöten, siis selällään nukkumisen lisäksi. Mieliala on heitellyt myös kovasti. Kuuluu asiaan, näin on kerrottu. Fyysinen jaksaminen on toistaiseksi aika onnetonta. Kävely normaalivauhtia ei onnistu, mummotahdilla mennään.