...mitä ei millään voi todistaa, mutta itselleni riittää, että saan tyytyväisenä todeta, että minä aavistin!

Nimittäin surullisen kuuluisa tapaus Markku Koivisto.

Kävimme opiskelukavereiden (Hanna (terveisiä vaan!), Tytti... oliko muita, Noora?) kanssa Koiviston kuuluisassa Torstai-illassa Nokian kirkossa. Se oli ihan niitä viimeisimpiä iltoja mitä vielä pidettiin siellä kirkossa ennen kuin saivat lähtöpassit. Vuosi oli 2000 tai 2001.

En pitänyt illasta, enkä pitänyt Markku Koivistosta. Jo silloin tuli tunne, että kaveri on itseään täynnä, eikä lainkaan oikealla asialla. Välillä hän vaikutti jopa jotenkin pelottavalta. Ilta oli ensimmäinen ja viimeinen, jossa kävin.

Vuosien varrella olen lehtiotsikkotasolla seurannut Koiviston tarinan käänteitä ja nyt nämä viimeisimmät tapahtumat ovat päätepiste kertomukselle, jonka kulun aavistin jo kymmenisen vuotta sitten.


Mitäs minä sanoin ajattelin ! ! !