Kävimme viime torstaina Miehen ja hänen Bestmaninsä kanssa teatterissa katsomassa Kummeli-porukan näytelmää Maailmanlopun hautaustoimisto. Taattua kummelitavaraa selkeästi uudistuneena, tuoreilla vitseillä (toki muutama klassikkokin oli). Tuo tuoreus oli hieno havaita. Se ei ollut vanhan toistoa, vaan olivat oikeasti keksineet uutta ja kuitenkin olleet tyylilleen uskollisia.

1327254211_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Parhaat naurut kuitenkin irtosi, kun näyttelijöiden pokka petti lavalla. Ensin pientä repeilyä havaitsin eräällä naisnäyttelijällä. Hän kuitenkin hoiti tilanteen suht tyylikkäästi. Hepuli oli kuitenkin ehtinyt tarttumaan kahteen miesnäytteijään ja heillä olikin sitten vaikeuksia pokan pitämisessä. Tai ei se oikeastaan pitänyt. Molemmat repesivät nauramaan eikä siinä heidänkään auttanut muu kuin nauraa nauru loppuun ja yrittää jatkaa. Pariin kertaan jatkaminen keskeytyi uuden naururyöpyn myötä, mutta viimein näytelmä jatkui.

Tuo valkoinen hahmo etualalla on poikien mukaan teatterin kummitus :)

1327254778_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Teatterin jälkeen kävimme syömässä ja siellä avauduin ääneen pohtimaan teatterissa mieleeni tullutta kysymystä.

Pitääkö muodin olla yksilöllistä?

Teatterissa silmiini iski näky; 35v. ja siitä alaspäin naisten yhtenäinen pukeutumistyyli, etenkin SAAPPAAT. Onko se enää yksilöllistä muotia, jos 4/5 on jalassaan mustat pitkävartiset saappaat, joiden sisään on tungettu tiukat farkut tai legginsit? Pitääkö muodin olla yksilöllistä? Tämä saapasarmeijanäky oli kyllä niin hätkähdyttävä, että se jopa ahdisti. Kaikilla samanlaista päällä.

Tämän keskustelun myötä päädyimme puhumaan ulkonäöstä ja kauneudesta ylipäätään. Bestman vahvisti sen mitä Mies on mulle sanonut kaiken aikaa, että luonnollisuus on kaunista. Mitä se sitten tarkoittaakaan.