Tässä päivänä eräänä istuskelin itsekseni ja kuvailin puita.
Kun huomasin, että vähän matkan päästä minua katseltiin hievahtamatta.
Minua katseltiin.
Ja katseltiin.
Sitten katseltiin vähän lähempää.
Katseltiin vähän vasemmalta.
Ja vähän oikealta oikealta.
Sitten jo vähän lähempää vasemmalta.
Sitten mentiin kiitolaukkaa ohi.
Turvaan viereiseen puuhun.
Siinä me sitten ihmettelimme toinen toisiamme. Kaksi Luojan luomaa.
Ja pois.
Kohtasimme uudelleen vielä seuraavana päivänä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.