Ystäväni, työkaveri 2. jonka heppakokoelmaa kävin katsomaassa kuukausi sitten, on nyt miehensä kanssa toteuttamassa elinikäistä unelmaansa.

Hänen unelmansa ei ole tämä alle 100 neliöinen remppaa kaipaava asuintalo.

Eikä edes naapurin komea pappila.

Vaan tämä.

20+ hevosen talli

Ennen ryhtymistään meidän alalle, hän oli töissä eläimien kanssa, ja siltä alalta hänellä on tutkintokin. Nyt he ovat ostaneet tämän hevostilan maalta 80km:n päästä. He kunnostavat tuota vihreää taloa - parakkia kuten hän sanoi - asumiskuntoon ja hänen on tarkoitus muuttaa sinne huhtikuussa. Työkaveruutemme siis päättyy, mutta ystävyys jatkuu.

Hänen suunnitelmissaan on saada talliin vuokralaisia ja ennen pitkää ansaita sillä elantonsa. Hevostilan hankinta tuo myös uusia ulottuvuuksia hänen aikuistumssa olevien lastensa suunnitelmiin, jotka molemmat opiskelevat hevosalaa.

Olen aidosti onnellinen hänen puolestaan. Oli hienoa katsoa miten hän hehkui tiluksia esitellessään. Sain kutsun palata viimeistään lumien sulettua sillä hän haluaa viedä mut kärrykyydillä katselemaan lähitienoota. Olivat pojan kanssa kuulemma jo reella tehneet ensikierroksen, mutta oli vähän kylmää kyytiä joten vieraitaan hän kyytii vasta sään lämmittyä.