Eilen kävimme Raumalla moikkaamassa Miehen kaveria. Menomatkan teimme pikkuteitä pitkin ja Punkalaitumella Mies sanoi, että haluaa käydä kuvaamassa erään museon pihapiiriä. Museon pihaan päästyämme kiljaisin, että tämähän on Mauri Kunnas -museo! :D Mies asiantuntevasti korjasi, että Koiramäki-museo. Muistin että Koiramäki sarjan mallitila on Yli-Kirran tila, mutta en muistanut missä päin Suomea se sijaitsee ja niinpä tajusin tilanteen vasta kun tilan nimi näkyi. Olin/olen kovin flunssainen joten emme käyneet pihapiiriä pidemmällä. Paremmalla ajalla ja terveydellä täytyy käydä kiertämässä koko tilukset.

1309463442_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

______________________________________________________________


Tänään tuli uutta väriä tukkaan.

Hieman lilaa laitettiin punaisen, oranssin ja ruskean joukkoon.

1309463515_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Enpä ole tätä(kään) ääneen sanonut kuin parille ihmiselle... kun itsekin olin asiasta vain puolittain tietoinen. Se että värjäsin (huhtikuussa) yli 30 vuotta blondina olleen kuontaloni tummaksi, on osa mun surutyötä. Vaikka isä oli tuolloin vielä elossa, tiesimme mikä hänen vääjäämätön osotteensa oli ja se ajoi mut tummentamaan hiukseni. Tumma on surun väri ja lisäksi koin/koen tarvetta ilmaista ulkonäöllänikin, että jotain on muuttunut.

Isä ei tummasta tukastani tykännyt, on aina tykännyt vaaleista hiuksista, mutta omapahan on vikansa. Mitäs meni kuolemaan! (Tässä oli päivän mustan huumorin osuus :)


Eilen Raumalla koin selkeää kateuden tunnetta, kun Miehen kaveri (ikäiseni nainen) selitti mitä kaikkea he isänsä kanssa puuhaavat. Hän painotti, että hän on niiiin isän tyttö kun olla voi. ... niin minäkin olin... ...olen... Jopa siinä määrin, että naimisiin mennessäni en antanut isän saattaa mua alttarille, koska en missään nimessä halunnut, että hän "antaisi mut pois". Sanoinkin hänelle, ettei hän saa mua pois antaa, että oon hänen tyttönsä ennen ja jälkeen naimisiinmenon.

 

_______________________________________________________


Tänään itketti kun veljen poika kertoi, miten hän mummun tullessa nyt yksinään käymään, ajattelee vain että pappa on vain jäänyt kotiin... Ei ole ihme, ettei asia ole lapselle mennyt tajuntaan, kun se takkuaa vielä aikuisellakin.