Isä on jälleen terveyskeskuksen vuodeosastolla. Se kuulostaa äkkiseltään huonolta asialta, mutta on tässä tilanteessa hyvä juttu. Äiti alkoi väsymään isän hoitamiseen ja isä onkin nyt huonossa kunnossa sädehoidon jäljiltä. On hyvä, että äiti saa levätä ja isä saa toipua sädehoidosta paikassa, jossa on jaksavaa ja ammattitaitoista henkilökuntaa ja välineistöä saatavailla 24/7.

Hyviä uutisia on ensinnäkin se, että isän syöpäarvo on enää 1/3 lähtötilanteesta. Korkea se on edelleen sillä diagnoosivaiheessa sairaalan lääkärit sanoivat, etteivät ole koskaan nähneet noin tähtitieteellistä syöpälukua. Se on kuitenkin laskenut enemmän kuin kukaan meistä osasi odottaa. Toinen hyvä uutinen on, että isää syöpäosastolla hoitanut lääkäri oli hyvinkin toiveikas, että syöpä saadaan kuriin näillä hoidoilla. Poishan se ei enää lähde, mutta sen kanssa jatketaan eteenpäin.

Jalkojen tilanne on auki. Ne ovat edelleen voimattomat eikä lääkäri osannut sanoa, paranevatko ne enää kun ei ole tiedossa miten pahasti hermosto on vaurioitunut. Aika näyttää. Jalkojen kuntoutukseen aletaan keskittyä, kun olo sädehoitojen jäljiltä vähän kohenee.

Isän mieli on varsin ymmärrettävästi aika matalalla. Tänään vihjaisin hänelle, että ei ole maailmanloppu jos jossain välissä otettaisiin mielialalääkkeet käyttöön. Muistutin että syönhän minäkin mielialalääkettä paniikkihäiriöön.


Päivän mielen kuva.

1294945059_img-d41d8cd98f00b204e9800998e