Ystäväni ensi elokuuksi suunnitellut häät ovat peruuntuneet ja sulhon kaveripiiristä on erouutisia tihkunut harvase päivä viimeisen kahden viikon aikana. Kovasti surulliseksi nuo uutiset ovat minut tehneet. Ja kun ei tiedä mikä on minkäkin eron syy, niin oma mieli helposti kokee, että eroja tapahtuu tuosta noin vaan. Se kieltämättä herättää pelkoa. Sulhon kanssa olemme tänään näistä eroasioista keskustelleet. (Itseasiassa parhaillaan hän on Skypen päässä ja aihetta pohdimme tässä samalla.) 

Yhden sanan selitykseksi eron syystä riittävät minun mielestäni pettäminen, päihteet ja väkivalta. Jos syy on joku näistä, niin minä en kaipaa enempää selittelyä. Muita syitä kuten erilleen kasvaminen, raha- tai työasiat tai hellyyden puute, ovat mielestäni asioita, joille voi tehdä paljonkin jos tahtoa riittää. Ja mielellään sitä pitäisi olla molemmilla. Yksipuoliseen suhteen korjaamiseen en oikein usko, vaikka kaikki viisaat gurut sitä julistavatkin. Toinen osapuoli voi kyllä yksinään käynnistää korjausliikkeen, mutta toisen on tultava siihen mukaan, muuten ei tuu tulosta.