Eilen soitin taas sydänkeskukseen ilmoittaakseni olevani jälleen iskussa.

Samainen ystävällisen tuttavallinen nainen oli puhelimessa ja itseni esiteltyäni hän sanoi, "Mä juuri tänään kattelinkin sun papereita ja ajattelin että jokohan sä oot kunnossa, mutta en sitten viitsinyt täältä lähteä sua häiritsemään. Ajattelin että kyllä sä soitat sitten kun oot kunnossa."  Ihqu! :)

Hän kyseli jopa mun toiveita leikkausajasta, mutta eihän mulla sellaista ole, kaikki käy. Sanoin vain että valitkaa mielummin rauhassa hyvä ajankohta kuin kiireessä ahdas väli. Tähän hän totesi, että eipä tässä muuta kiirettä olekaan kuin että hoitotakuun takaraja alkaa paukkumaan. (Jos mä oon oikein pähkäillyt, niin takaraja on puoli vuotta jonoon ottamisesta, eli 6.10)

Hoitaja sanoi viimein, että he ensi viikon aikana siellä yhdessä katsovat sopivan paikan ja laittavat sitten siitä postia tulemaan.

Siispä postia odottelemaan.

Ja sitä voi parhaiten odotella saunan lauteilla, eikun sinne!