Häitä edeltävänä sateisen synkkänä päivänä olimme joukolla koristelemassa juhlapaikkaa. Kantavina ajatuksina koristelussa oli easy-on-easy-off, less-is-more, pieni on kaunista ja yksinkertaisessa yksityiskohdat korostuvat. Ja kyllähän valkoiset pöytäliinat ovat itsessään niin kaunis näky, että paljoa muuta ne eivät kaipaa. Minimissään ajattelin koristelun olevat vain tuikkukippoja pöydällä, mutta lopullinen versio ei ihan niin yksinkertainen ollut.

1284474422_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Hääkarkkeja purkittamassa

1284474432_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284485516_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283541311_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284485645_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284485563_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Ihmeellistä ja uskomatonta oli jännityksen vähyys. Olo oli todella epäuskoinen. En ollut uskoa miten vähän jännitin. Toki olin kiitollinen tilanteesta, mutta samalla olin äärimmäisen epäuskoinen.


Hääpäivä

Hääpäivä 4.9.2010 valkeni pilvipoutaisena ja viileänä. Tämä oli toivottua sillä helteiden välttämiseksi olimme häämme syksyyn sijoittaneetkin. Pääasiallinen toive sään suhteen oli, ettei sataisi ja tämä toive toteutui. Lämpötila keikkui koko päivän vain hieman yli kymmenessä, mutta tämä ei haitannut lainkaan. Juhlasali oli helppo pitää raikkaana, kun ulkona oli riittävän viileää.

Heräsin omia aikojani klo 06.10 ja hipsin suihkuun. Yöni nukuin hyvin ja unta sain 6-7 tuntia, eli ihan kiitettävästi. No joo, vähän olin illalla ottanut lihasrelaksanttia, jonka paketin kyljessä on punainen kolmio, mutta olin jo aikoja sitten päättänyt, että häitä ennen on nukuttava, vaikka sitten lääkkeiden voimalla.

Aamu oli rauhallinen. Aamupalaksi paahtoleipää (vatsaystävällinen, eikä vähäkuituisena aiheuta kaasunmuodoststa ;) Kuten huomaatte, kaikki asiat oli loppuun asti mietitty). Jännitys oli edelleen äärimmäisen vähäistä ja sellaisena se pysyi koko päivän.

Aamun ensimmäiset kuvat prinsessoista.

1284485495_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284485505_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaasoni ei tässä kuvassa suinkaan suorita harrasta aamurukousta, vaikka tämä oli munkin ensimmäinen mielleyhtymä. Hän venyttelee ranteitaan.


Puoli kahdeksalta lähdimme kampaajalle. Siellä tunnellma oli rento ja juhlava. Lauloimme lastenlaulurallatusta, jonka kaasoni oli edellisenä päivänä mulle opettanut: "Aasi pitää porkkanasta, porkkana ei aasista. Hii-aa, hii-aa, aasimainen tarina." Ysiltä kampaamoon tuli myös pari muuta häidemme vierasta. Kampaaja kun oli meidän kaikkien tuttu, niin firman aamu ja kolmen työntekijän aika meni meidän kaunistamiseen.

1284474443_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kampaukseen tekemisen aikana päässäni oli monia eri lookeja, joista tässä tällainen wannbe-Leningras-Cowboys -henkinen.

1284474454_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283711016_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Kaason lettikampaus

1284494117_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Kampaajan jälkeen teimme koukauksen kodon kautta. Haimme juhlavaatteet ja vaihdoimme auton hääautoon. Hääautona oli iskän vanha ja luotettava Volvo, joka on nähnyt maailmaa jo yli 400 000 km edestä. Mutta ehdottoman luotettavana ja isona, näyttävänä autona päädyin tähän. Lisäksi vaihtoa ei tarvinnut erikseen aikatauluttaa sillä kyseinen Volvo asuu tuossa 150 m:n päässä. Auto oli valmiiksi koristeltu, joten lähdimme huristamaan kohti juhlapaikkaa. Kaasoni oli edellisenä päivänä painottanut, että mun pitää istua repsikan takana sillä se on auton arvokkain paikka. Niinpä kinkesin takapenkille ja aloitin naamani tälläämisen. Matka juhlapaikalle kesti 45 min joten käytin tämänkin ajan hyödyllisesti. Samalla tankkasin paahtoleipää.

1284474464_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284474476_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Juhlapaikan takahuoneessa maalasin naamani loppuun ja kaason kanssa aloitimme pukeutumisoperaation. Tarvitsimme toinen toistemme apua pukujemme kanssa. Takahuoneeseen ilmaantuivat myös vanhempani ja äitini liittyi pukeutumisäheltäjien joukkoon.

Sulhokin (nykyisiin siis Mies) kävi siinä kääntymässä ja sanoi odottelevansa meitä juhlasalissa.

Valmiina lähtöön.

1283710996_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Klo 12.25 aloitimme siirtymisen juhlapaikalta kirkkoon, eli reilun sadan metrin kävelymatkan tien yli. Parisenkymmenta vierasta oli jo saapunut ja kirkon pihalla saimme ensimmäiset ihailut, tervehdykset ja muutamat poseerauksetkin tuli tehtyä.

1284668383_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284668392_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Siirryimme kirkon sakastiin, jonne hiljalleen saapui myös muu esiintyvä kansa. Vihkimisen aluksi meillä oli avioliiton kynttilän sytyttäminen. Tämä oli meidän persoonallisen ja kaunosieluisen vihkipapin idea, johon osallistui myös veljeni ja Miehen sisar. Kymmentä minuuttia vaille Miehen sisar ihmetteli, miten noi kaksi (hääpari) on noin rauhallisia, kun häntä jännittää ihan hirveesti. Ihmeellinen rauha toisaan vallitsi edelleen meillä molemmilla ja minä nautin siitä täysin siemauksin.

1284474488_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kaasoni ja veljeni.

Mulle oli todella tärkeää että veljenikin oli alttarilla, vaikka se ei alkuperäiseen suunnitelmaan kuulunutkaan. Mun ja Miehen sisarukset päätyivät alttarille kynttiläseremonian myötä, mutta kun niin kävi, totesin että oikeastaan onkin ihan tosi ihanaa, että veljenikin on siinä ihan lähellä tuona suurena hetkenä. Isoveli kun valvoo aikuisenakin, ettei mulle pikkuiselle tapahdu mitään pahaa :)

Suorittavat vieraat papin kanssa siirtyivät sakastista kirkkosaliin ja me morsiusneidon ja suntion kanssa lähdimme kiertämään kirkkoa etuovelle. Muutama vieras kirmasi edellämme sisälle kirkkoon ja siirryimme odottamaan kirkon eteiseen suljettujen ovien taakse.

Mendelssohn alkoi soimaan, suntio alkoi availemaan ovia ja morsiusneito kuiskasi, että sano koska hän lähtee. Olimme sopineet, että hän lähtee tietyssä musiikin kohdassa ja me perään sitten tietyssä kohtaa, mutta hän halusi että kuiskaan hänelle lähtömerkin.

Kuiskasin ja ylväin rauhallisin askelin suloinen morsiusneito käveli meidän edellä. Hän muisti jopa pysähtyä hetkeksi kirkon kuoriosan kynnyksellä ennen siirtymistään omalle paikalleen. Matkalla alttarille vilkuilin sivuille ja näin kasapäin tuttuja, hymyileviä kasvoja. Olo oli mahtava.

Alttarilla pappi hoiti hommansa rentoon, herttaiseen tyyliinsä, huumoria unohtamatta. Hän muisti mainita, että sanoimme naimisiinmenomme syyksi mm. sen että kun olemme molemmat tällaisiä pöllöjä. Hän tosin painotti kirkkovieraille, että nämä ovat parin omia sanoja, eivätkä hänen omiaan. Hän mainitsi, että olemme tavannet kristillisessä deitissä netissä ja että emme ole kohdanneet sattumalta, vaan meidän oli määräkin kohdata ja päätyä viimein tähän alttarille. Hän puhui asioista, joita toisissamme ihailemme sekä tulevaisuuden haaveista, jotka meidän kohdalla ovat sellaisia ihan tavallisen arkipäiväisiä. Hän kehotti elämään rohkeasti sillä joka kerta kun emme tee jotain, koska ajattelemme, että olemme liian nuoria, vanhoja, lihavia, laihoja tai muuten vaan vääriä, niin silloin jäämme elämän varjoon.

1284668409_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283710974_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284668420_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Yllä sormusvalat, alla aviopuolisoiden siunaus. Siunaajina pappi, mun veli ja Miehen sisko.

1284668401_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

 

1284668429_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Virsi 471

Vihkiohjelma sujui hyvin papin heiluttaessa varmoin ottein tahtipuokkoa. Lopuksi pappi esitteli meidät kirkkovieraille ja kehotti tekeemään aaltoja. Kaikki alttarilla olevat sekä kirkkoväki lähti mukaan hienoon aaltoliikkeeseen ja huudahduksiin. Tämä jos mikä viimeisteli sen, että tässä oli kyseessä rennot häät.

1284668439_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Avonainen puku kerää uskomatton paljon riisiä. Tämä oli yksi ihanimmista hetkistä. Riisisade on niitä, joista olen haaveillut pikkutytöstä lähtien. Onneksi vihkikirkossamme sai heittä riisiä, vaikka pappi harjoituksissa koitti kaikin keinoin suositella jotain viljaa. Ajattelin että hänen täytyy suoraan ja selkeästi kieltää riisin heitto, jotta siitä ajatuksesta luovun, pelkkä vihjailu ja suostuttelu ja vetoaminen ei riitä. Mun häissä heitetään riisiä ja sillä sipuli :)


Jatkon aikajärjestys on suunnilleen sinne päin. En tarkkaan muista mitä tapahtui missäkin järjestyksessä etenkin kun ohjelmaakin noudatettiin vain suunnilleen. Mutta tässä joitain tapahtumia.


Häävalssi

Häävalssina meillää oli Yön Satukirjan sankari.

1283710950_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Valssin päätteksi alkoi tiputanssi, johon houkuttelimme koko vierassakin mukaan. Eipähän pääse kukaan vieraista sanomaan, että mun häissä ei tanssittu. (Olen ensimmäinen tässä suvussa, joka piti tanssittomat ja myös alkoholittomat häät)

1284494194_img-d41d8cd98f00b204e9800998e



Minä - Hän leikin lomassa päädyin kertomaan tarinaa kosinnasta.

1283710932_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494212_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kosinta:
Olin jossain vaiheessa seurustelua sanonut sulholleni, että minua ei sitten saa kosia ainakaan suurieleisesti, koska imelänsietokykyni on kovin huono. Haluan että asia päätetään arkisesti vaikka aamukahvipöydässä keskustellen. Vuodenvaihteessa, kun puolenyön jälkeen tulimme sisälle, olin pimeässä makkarissa riisuutumassa, päälläni tasan pitkikset ja rintsikat, kun sulho tuli siihen ja sanoi, että hän haluaisi nyt käydä sen kahvipöytäkeskustelun. En enää muistanut mitä olin joskus sanonut ja ihmettelin, että mikä ihmeen kahvipöytäkeskustelu. (Enhän edes juo kahvia) Sulhon täytyi rautalangasta vääntää, että kun sä silloin joskus sanoit, että sä haluat päättää yhdestä asiasta ihan vaan kahvipöytäkeskusteluna jne... Viimein muistin ja siinä sitten asiasta sovimme. Hämärässä makkarissa, sängynlaidalla istuen, minä puolipukeissa ja toisella vielä ulkovaatteet päällä.


1284494008_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Syöminkiä ja juominkia

1284494056_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494231_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494081_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Puheita

Pidin puheen, jonka lopuksi luovutin takaisin kuvassa kädessäni olevan heittokimpun. Kimpun nappasin vuonna 1995 ja olen onnistunut olemaan hukkaamatta sitä näinä vuosina. Olin kutsunut myös pariskunnan, joiden häissä kimpun nappasin. Ja lopuksi luovutin sen heille takaisin. Heiltä sain runon ja kaksi valokuvaa tuosta 15 vuoden takaisesta tapahtumasta.

1284494021_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494031_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494165_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Mieskin piti puheen. Siinä hän käsitteli parisuhteen palikoita.

1284494185_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Puheita pitivät myös Miehen isä, mun veli ja vihkipappi. ...oliskohan ollut vielä jotain muitakin... bestwoman...? en muista. Täytyy varmistaa. Sana kun oli vapaa ja jokainen tarpeeksi rohkea sai tulla eteen puhumaan.

 

Morsius- ja sulhaspiirit

Seuraavat naimavuorot menivät molemmat täysin oikeille ihmisille.

1284494253_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mieheni on jo pitkään puhunut, että hänen bestwoman ja bestman olisivat hyvä pari. Ensimmäisen kerran hän mainitsi asiasta jo vuosia sitten. No, nyt oli tilanne se, että molemmat olivat samaan aikaan sinkkuja ja tarjolla oli häät, joissa avustavana henkilönä toimiminen tarjosi hyvän näyttämön tutustuttaa kaksi ihmistä toisiinsa. Ilmeisesti ei ihan hukkaan ole menneet Mieheni suunnitelmat. Bestwoman kyseli, että järjestäisimmekö besteille vielä jälkitapaamisen, ja että saa se mukava kaasokin tulla mukaan, jotta tilanne ei olisi liian läpinäkyvä ;D Jäämme odottamaan jatkoa... :)


1284494105_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sulhaspiirin kravatti taas meni Miehen siskon avolle. He ovat olleet yhdessä jo viitisen vuotta ja ovat sitoutuneet toisiinsa jo asuntolainan ja koiran verran, joten avioliitto ei olisi enää kauhean iso juttu, mutta sitäkin hienompaa. Kiusottelimme Miehen kanssa molemmat heitä tästä asiasta. ...viaton painostus jatkukoon...


Sulhasen ryöstö

Jossain vaiheessa juhlaa minulta tultiin supsuttaen kysymään, että olinko valmis lähtemään pantomiimiin, jos sulhoni ryöstetään. No, tietysti olin! Niinpä hänen larppiporukkansa armeijamaisin ottein ryösti sulhon ja minä esitin pantomiimin morsiantaan pelastamaan lähteneestä ritarista. Sulho tuli takaisin, mutta jotain outoa hänessä oli... :)

1284495793_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494241_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Uskollisesti virkaansa toimittanut ihquihana morsiusneitoni. Kummitäti on niiiin ylpeä!!  :)

1284494045_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494176_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Loppupläjäyksiä

1284494129_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Kullanruskea väri sopi kaasolleni täydellisesti.

1284494148_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494139_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494223_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1283710917_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494070_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284668457_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284668449_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284494157_img-d41d8cd98f00b204e9800998e





Yön vietimme hotellissa, jonne "Alttariväki" oli järjestänyt meille hedelmäkorin.

1284668366_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284668374_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1284493996_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä vielä tällainen sormus+kukka kuva, jotka ovat kovaa muotia Naikkareiden foorumilla. Useimiten näissä kuvissa on jokin eksoottinen kukka ja hiekkaranta ja auringonpaistetta. Mun versio olkoon tällainen tummasävyinen.


Seuraavana päivänä availimme lahjoja.

1284494262_img-d41d8cd98f00b204e9800998e