Olen tällä LOMA:)viikolla suorittanut perinaisellisia toimintoja. Olen metsästänyt vihkisormusta, käynyt naistenlääkärillä vuositarkastuksessa, kosmetologilla kasvohoidossa ja toisella meikkaaja-stylisti-kosmetologilla meikkausopetuksessa. Kahdessa jälkimmäisessä on mulle riittänyt ihmettelemistä.

Kasvohoidossa olen käynyt edellisen kerran joskus 90-luvulla. Nyt kävin mikrohionnassa, joka on käytännössä hiekkapuhallushoito kasvoille. Parhaimmillaan tai "parraimillaan" - kuten itäsuomalaisesti murtava kosmetologi sen sanoi - kasvojeni iho on kuulemma kahden viikon päästä. Katsotaan... Hoidon yksi lopputulema jo tässä vaiheessa on kuitenkin se, että en koe tuollaista hemmoteltavana oloa oikein omakseni. En saa mitään ekstra nautintoa siitä, että kasvojani läträtään jos jonkinlaisella aineella ja välillä kuunnellaan aaltojen loisketta cd:ltä ja taas läträtään. ...ei ei, ei tuo ole minua varten. Litra suklaajäätelöä, sohva ja hyvä elokuva. Siinä on minulle hemmottelua kerrakseen. Jos hoito oikeesti auttaa ihoni ongelmiin - huomatkaa erittäin skeptinen äänensävy - niin sit voin välillä laittaa aikaa ja rahaani moiseen, mutta muuten ei tuo touhu mua lämmitä mitenkään.

Ja tää meikkauksen maailma sitten... se on kuulkaa tiedettä, taidetta ja teknologiaa enemmän kuin omiin tarpeisiin. Sen tuhannesta purkista ja pullosta ja laitettiin naamaan jos mitä pohjustusta, pidikettä, kohoketta ja luistonestoo... Ei oo todellista tuollainen meikkaus! Luomiväriäkin laitetaan, häivytetään, laitetaan, häivytetään, mitä useampi kerta sen parempi... Mutta valmista tuli ja palautteen mukaan vielä kaunistakin ja aion toki treenata meikkausta jotta uudet opit piirtyvät pitkäaikaismuistiin. Mutta voi sentään sitä aineiden määrää. Samalla kun opiskelin uutta harkitsin tarkkaan mitä OIKEASTI täytyy hankkia, että saan kotioloissa (häitä varten) riittävän samanlaisen tuloksen. Päädyin ostamaan meikkivoiteen ja toisen voiteen, joka on peittoo-pitoo-kohotusta mustille silmänalusille ja muille ongelma-alueille, eli suomeksi punaisille näppylöille.


1265835405_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Ja sitten vielä sormusasiaa. Tänään varasin, huomenna haetaan meille vihkit. Jipii ja syvä huokaus! Etsimisen ja löytämisen vaikeus on vähän yllättänyt, mutta nyt olen päätökseni viimein tehnyt ja voin sulkea silmäni ja mieleni muilta sormuksilta. Kuvia sormuksista myöhemmin.

PS: Ostin myös ihquihanalle morsiuskummitytölleni ystävänpäivälahjaksi sinisillä kivillä koristellun sydänkaulakorun. Pikkulinnut vihjasivat, että hän aikoo muistaa mua ystävänpäivälahjalla joten halusin tehdä samoin :)