Kaikille vuorotyötä tekeville viikonpäivien sekaantuminen on varmasti tuttu juttu. Tässä yksi niistä kertomuksista.

Perjantaina olin vakuuttunut, että on sunnuntai. Sekunnin ajan ehdin ihmettelemään miksi postia jaetaan sunnuntaina. Lauantaina olin jälleen sitä mieltä, että on sunnuntai. Tänään sunnuntaiaamuna oli mielestäni lauantai ja aamulla ehdin ihmetellä miksi lauantain sanomalehden välissä on sunnuntain liitteet. Nyt tällä hetkellä tuntuu melkeinpä maanantailta. Huomisesta en tiedä.

---

Sunnuntain aamuvuoron yksi (niistä harvoista) hyvistä puolista on liikenteen äärimmäinen rauhallisuus. Saan ajella lähiö/esikaupunkialueella melkeinpä viiden kilometrin matkan ennen kuin kohtaan toisen liikkeellä olevan. Ja tänä aamuna muun liikenteen vähyys oli vaan hyvä sillä lumoavan kuurapeitteen saaneet puut pitivät huolen siitä, että katseeni oli kaikkialla muualla paitsi tiessä.

 

1263136397_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

1263135736_img-d41d8cd98f00b204e9800998e