Olen ansiokkaasti onnistunut välttelemään kahdenkeskisiä hetkiä exän äidin kanssa. Mutta tänään ajoitukseni heitti 2-3 min ja se kostautui heti. Olin keittiön puolelta mennyt kahvihuoneen puolelle olettaen, että hän ja emäntä seuraavat perässä. En kuitenkaan ollut kovin tarkkaan katsonut oliko emäntä oikeasti valmis lähtemään vai oliko jokin työ hänellä vielä kesken. Oli kesken. Niinpä hän ei tullutkaan jonon jatkeena, vaan jäi vielä keittiön puolelle ja minä jäin kaksin sen yhden kanssa. Oih ja voih! Heti kun olimme istuneet alas hän alkoi tenttaamisen ja vuodattamisen.

-Koska sut vihitään (asia on vuotanut hänelle aiemmin, tämän tiesin) ?

    - syyskuussa... (yritin samalla hukuttautua sanomalehteen)

- Tuleeko isot häät?

    - joo...  (näyttelin ikään kuin lehdenluvultani en oikein olisi kuullutkaan)

- Mun kaikki lapset onkin nyt naimisissa, kun kuopus (ei exäni) vihittiin pari viikkoo sitten.

    - hmmmhhh

- Mut en tiedä sitten kuinka kauan pysyvät naimisissa.

    - mmhhmh

- Meillä nää viimesimmät häät oli aika pienet, vain 50 vierasta.

    - hmhm

- Paljonko teille tulee vieraita?

    - 120

- Oho! Onpas ne isot häät! Meillä on niin valtava suku, ettei voi kutsua kuin läheisimmät.

    - hmhmmh


...tämän jälkeen huutelin keittiön puolelle emännälle, että meinaako hän tulla ollenkaan kahville. Onneksi tuli.

Tilanne on hankala ei ainoastaan siksi, etten halua kuulumisten kulkevan kumpaankaan suuntaan exän ja mun välillä, vaan myös siksi että silloin aikanaan olin aika läheinen exän äidin kanssa. Puhuimme paljon syntyjä syviä. Nyt koen, että hän odottaa vastaavan keskustelutason jatkuvan. Ja se kun ei ole mahdollista, ihan jo siitä syystä, että tiedän hänen puhuvan kaiken exälleni.

Täytyy skarpata. Tällaisia lipsahduksia ei saa tulla sillä parikin minuuttia on liikaa. Kertaalleen olen jo vaihtanut työvuoroakin jotta välttyisin parityöskentelyltä hänen kanssaan. Onneksi työkaverit ymmärtävät.