Tämä ei ole aprillipila. Kuvat on otettu 29.3 ja kampaajalla kävin 27.3.

 

Kävinpä taas hakemassa tekoälyä kampaajalta.

Kampaajan kanssa yhdessä ihastelimme värjäyksen tulosta ja hän varoitteli, ettei pidä ihmetellä, jos ihmiset tuijottavat liilaa päätäni. Totesin, että olen ison kokoni vuoksi tottunut tuijotuksiin, mutta loistaavaa on että voin tällä tukalla shokeerata konservatiivista pomoani. Nuorikapinallinen kampaajani huudahti innoissan: "Oi, kun hyvä!!" :D


1333304358_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Hiukset ovat kuvissa paljon punaisemmat, kuin oikeasti. Oikeasti ne ovat aikas liilat. Äiti sanoi, että nyt ollaan mauttomuuden rajalla tuon liilan kanssa  ...eli sitä on juuri sopivasti. :)


1333304373_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

1333304385_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se tosiaan näyttää ihan hirmu punaiselta tässä auringonvalossa. Sähkövalo on sinisempää ja silloin tukkakin on liilampi, sellainen liilan musta.

1333304395_img-d41d8cd98f00b204e9800998e


Hassua miten hyvin olen 30 vuoden luonnonblondiuden jälkeen sopeutunut tähän milloin-minkäkin-väriseen-mutta-tummaan tukkaan. Tätä värjäystä tehtäessä päälaella olevia hiuksia vaalennettiin, jotta liila toistuisi puhtaana. Sitä vaaleutta katsellessani pää näytti mun mielestä kaljulta.

Parasta tässä tukassa on kuitenkin sen särmä. Blondilla tukalla olin mielestäni nössön näköinen. Tummalla ja etenkin liilalla tukalla mussa on enemmän terävyyttä. Joka naisella ei ole munaa kulkea liilassa tukassa. Mulla on ja niinpä mun kanssa ei pidä ryppyillä *murr* :)