hankalaa meinaan... kun eksän äiti pyörii työmaalla. Vaikka emme ensitapaamisen "Mitä-kuuluu-ihan-hyvää-ai-te-ootte-muuttaneet jne" -juttujen jälkeen ole puhuneet edes sitä vähää henkilökohtaisista asioista, hermoilen siitä koko ajan. Jännitän että hän alkaa kertoa liikaa mitä pojallensa kuuluu - en halua kuulla tai alkaa liikaa kyseleen mun yksityiselämästä - en halua kertoa. Skannaan tosi tarkkaan mitä/miten hänen läsnäollessaan puhun sillä tiedän, että kaikki mitä sanon voi mennä eteenpäin. Ja vaikka en mitään sanoisikaan tiedän, että kaikki muu arviointi mitä hän minusta tekee kolmannella silmällä ja kuudennella aistilla, ne menevät eteenpäin. Tiedän että ne menevät. Opin tuntemaan ne ihmiset sen verran hyvin kuitenkin.

On tää kyllä.... ei kiva!

*huokaus*