Pakko tunnustaa tällainen laiskiaisen synti. Olen ottanut lomaa tiskauksesta ja siirtynyt nyt hetkeksi kertakäyttöastioihin. Häätouhut stressaa mua nyt niin paljon (koska niiden järkkääminen nyt vain on äärimmäisen stressaavaa), että on ollut pakko jostain päästä keventää tätä elämää. Töissä on käytävä vielä kolme viikkoa ennen kuin saan ne kuviot pois häiritsemästä. Hääroina (koristeet, puvut, koristeet, karkit, koristeet, asusteet, koristeet) valuvat auttamatta ulos vaatehuoneen suojista. Hääroinaa on sängyllä, keittiön pöydällä, eteisen nurkassa ja kenkätelineessä, olohuoneen lattialla, kukkapöydällä, sohvalla ja sohvapöydän alla, tulostimen päällä ja työpöydällä. Ja täältä puuttuvat vielä matkalaukut, jotka on pakattava ennen hääpäivää. Haen ne tänne huomenna.

Pyykivuori ilmestyy aina välillä lattialle ja toisinaan se vaihtuu puhtaiden vaatteiden vuoreen. Hellepakolaispatjani on keskellä olohuoneen lattiaa ja tallaan sen yli monta kertaa päivässä (lattiatasosta muuten näkee hyvin miten pöly kiertyy lattialle, pistänpä silmäni iltaisin äkempää kiinni niin ei tarvitse katsella).

Joten kovin suurta huonoa omaatuntoa (vähän kuitenkin) en kärsi kerttisten käytöstä. Sillä säästän itseni tiskivuorelta, joka yleensä asuu mun keittiössä. Pientä ruuanvalmistustiskiä toki tulee, mutta se ei pääse kasaantumaan, kun viimeistään seuraavan ruuanlaiton yhteydessä on ainokaiset kattila ja pannu pakko pestä.