Tänään kävimme vihkikirkossamme harjoittelemassa vihkiseremonian kuvioita morsiusneidon kanssa. Tämä ei siis ollut se virallinen harjoittelu, pappi ei ollut läsnä, vaan tämä oli ihan meidän oma harjoitus. Arvelimme että nuori (9v.) morsiusneitomme tarvitsee ainakin yhden ylimääräisen harjoituskerran. Kävimmekin kuviot kolmeen kertaan läpi.

Rohkeana ja esiintymishaluisena tyttönä hän kävelee alttarille ensimmäisenä sormustyynyn kanssa ja me sulhon kanssa seuraamme sitten vähän matkan päässä perässä. Olen onnellinen ja kiitollinen että hän suostuu kävelemään ensin. Itsellä on helpompi kun on joku "aallonmurtaja" :)

Kerroin hänelle että alttarille kävellään rauhallisesti ja hitaasti. Hän ilmoitti, että osaa sen kyllä, että on harjoitellut sitä tanssiharjoituksissa. Ja toden totta! Suoritus oli mitä tyylipuhtain, kymmenen pistettä! Sulhon kanssa emme onnistuneet hitaassa kävelyssä lähellekään niin hyvin kuin hän. Voi että olen ylpeä kummitytöstäni! :)