- Työterveyslääkäri, pankki x 2, terveyskeskus (veimme hoitajille kiitokseksi hedelmäkorin), junalippujen hakeminen, suutarilla käynti, ruokakauppa

- klo 13 jälkeen halusin vielä lähteä äidin kanssa asioille, koska en ollut valmis menemään kotiin rauhoittumaan. Rauhoittuessa tulee paha olo ja sen aika on vasta myöhemmin illalla.

- Jotkut kanssamme asioivista, eri toimialan ihmisistä, eivät lainkaan huomaa esittää surunvalitteluja, vaikka asioinnin syy selviääkin.

- Tärkeää minun muistaa: mennessäni terkkarin huoneeseen ja tajutessani isän kuolleen (näin äidin kädessä "Surun kohdatessa" -vihkosen) olin rauhallinen, kyynelehdin vain vähän, en panikoinut, en hätääntynyt, en hajonnut palasiksi, en ahdistunut. Olin rauhallinen joskin ... tyrmistynyt... oliskohan se oikea sana. Koskettelin isää ja hän oli vielä lämmin. Otin valokuvia. Kasvot olivat voimakkaan keltaiset. Seurasin rintakehää pitkään ja olin näkevinäni, että pientä liikettä vielä olisi, vaikka ei ollut. Tärkeää muistaa, että en panikoinut enkä hätääntynyt, eikä muutenkaan kokenut oloani pahaksi. Eilen tulleet pahanolon tunteet meinaavat sekoittua mielikuvaani hetkestä, jolloin kävin terkkarissa siksi on tärkeää minun muistuttaa itseäni, että se hetki ei ollut kauhea hetki.

- Veljen lapsista nuorimmainen on selkeästi tunteellisempi kuin vanhempi.

- Sain serkuiltani tänään kukkia.

- Saimme pitopalvelun järjestetyksi.