Kävimme Miehen ja veljen muksujen (10v ja 8v) kanssa Tampereen Wersas-museossa. Yllätyin miten paljon tuon ikäisille siellä oli kaikkea puuhaa ja miten hyvin he viihtyivät myös niissä tiloissa, missä sai vain katsella.
Näyttelyn aulassa hurahti viitisentoista minuuttia, kun lasten piti pitää pieni heittokilpailu.
Pankkikonttorin nurkassa oli pöytä, jonka ääressä sai kokeilla oikealla mustekynällä kirjoittamista kuivaustyynyineen sekä vanhanajan kirjoituskonetta.
Kohokohta oli vaaaaaaltavan iso höyrykone, joka on museoitu Finlaysonin tiloihin jo 1950-luvulla. Sen purku olisi tullut liian kalliiksi ja niinpä se päätettiin museoida niille sijoilleen. Konesalissa sai vapaasti kulkea ja ihmetellä suurta konetta ja sen valtavan isoja muttereita ja köysiä. ...minä ihailin konesalin kaunista lattialaatoitusta :)
(kuvat yllä Werstaan lehdistökuvia)
Höyrykonesalin perällä oli rakennelma, jossa sai kokeilla käytännössä miten höyrykoneen voimansiirto tapahtuu. Tämä oli oikein hyvä juttu ja selvensi se mullekin sitä, mitä isolla koneella oikein tehtiin, eli pidettiin käynnissä tehtaan monia kutomakoneita. Kuvassa vasemmalla toinen lapsista leikkii höyrykonetta, eli pyörittää isoa pyörää. Ylhäällä kulkevat voimansiirtovaijerit ja toinen lapsista vahtii miten höyrykoneen käynnistäminen ja voimansiirron kytkeminen päälle vaikuttavat pieneen kutomakoneeseen.
Meirän kaupunki -näyttelyssä mielenkiintoista lapsille oli kuvitteellinen keskustelu, joka käytiin soittajan ja sentraalisantran välillä. Keskustelua sai kuunnella vanhanaikaisesta luurista.
Veljen tyttö soitti Lohikäärme Buffin tällä harmoonilla, joka oli perinteiseksi työväentaloksi lavastetussa tilassa. Tilan nurkassa oli kaappi, jonka vanhoja kirjoja sai lueskella. Tutkinkin pitkään ja mielenkiinnolla miten vanhassa lääkärikirjassa kerrottiin sikiön olevan naisen emäsäkissä ja olevan yhteydessää istukkaan napanauhan kautta.
Pispalan pienoismalli.
Tekstiilnäyttelyssä sai tunnustella eri raaka-aineita niiden eri työstövaiheissa ja selailla isoja kangasnäytekirjoja.
Jossain vaiheessa veljen tyttö kysyi maksaako museokäynti enemmän, jos olemme siellä pitkään. Silloin selvisi heillekin, että Werstas on ilmainen. Sinne ei ole pääsymaksua. Tämä oli lapsille aluksi hyvin ihmeellinen asia, mutta totesivat sitten, että ilmaisuus tuo enemmän kävijöitä ja runsas kävijämäärä on hyvä asia. Tämä, lisättynä sosiaalisen tasa-arvoisuuden ulottuvuudella, on Werstaankin ajatus maksuttomuuden takana.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.