Tyhjä paikka ei enää ole tyhjä.
Kivi tuli joskus viime viikolla. Huomasimme käydä katsomassa vasta kun posti toi laskun. ...emme siis kuulu niihin, jotka käyvät haudalla päivittain, tai edes viikottain; mutta aina silloin kun siltä tuntuu.
Jännän erilainen oli äidin ja mun suhtautuminen kiven saapumiseen. Äidille se oli lopullisuuden symboli ja aiheutti haiku-tunteita. Mulle se taas oli päinvastainen kokemus. Isä ei enää ole "Lapin reissulla" tai "hukassa", vaan isä on tuossa, tuolla maan alla, ja siitä on kivi todisteena. Nyt tiedän missä isä on. Se tuntuu hyvältä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.