Matkaan lähdettiin klo 7.00. Helsingissä ja laivassa olimme kymmenen aikaan. Matkasin veljeni perheen kanssa ja 15 muuta sukulaista omilla autoillaan. Laivaan menevässä autojonossa bongailimme heitä. Kaikki 20 matkaseurueemme jäsentä pääsi onnistuneesti laivaan.
Laivalla tärkeintä on tietenkin herkkuostokset. Lapsille omansa ja tätille omansa.
Mavala oli laivalla pari euroa halvempaa kuin maissa. Siksi ostin pari sellaista väriä, jotka nyt eivät ihan niin pakollisia olleet, mutta kun halvalla sai...
Välillä syötiin hyvin. Kuva on peilaavan katon kautta. Lapset osaavat ottaa seillaisestakin kaiken ilon irti.
Pienessä laivassa 20 hengen sukulaispopulaatio tarkoittaa, että (kameraujoja) tuttuja näkyi.
Laivamatka kesti kaksi tuntia. Perillä oli sateista ja ruuhkaista. Suunta kohti Tarttoa.
Kun liikkeellä on viisi autollista sukulaisia menossa samaan aikaan samaan suuntaan, niin tuttuja näkyy, jopa keskellä Tallinnan ruuhkaa.
Bensa oli hieman halvempaa. Mutta vain suhteellisesti, niin kuin Taloussanomat tänään uutisoivat. Suomalaiselta kuluu 6% päivätuloista bensagallonan ostamiseen, kun virolaisella siihen menee 14%.
Välillä piti tankata ihmisiäkin. Ajomatka Tallinnasta Tarttoon kesti 2½ tuntia.
Tiet olivat hyvässä kunnossa. Sitä ne eivät kuulemma olleet 90-luvulla, kun veljeni työn merkeissä kiersi Baltian maita.
Tarttoon saapuessamme sade oli lakannut, mutta ilma oli edelleen vähän tuhruinen, joskin lämmin.
Perillä hotellilla meitä oli vastaanottamassa serkkuni, tuleva päivänsankari.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.