Ikävä tulee

hiljaa

kevyinä hipaisuina

sataa lumihiutaleiden muotoisina

tähtinä

silmäripsien kaarille

Laittaa hymyilemään

 

Välillä se on raskaita riekaleita

jotka sulavat kylmäksi vedeksi melkein heti

painavat selän kumaraan

 

Toisinaan

ikävä on muisto

joka helisee huoneissa lapsen äänellä

 

Sillä surulla ei

ole yhtä muotoa

eikä se

tunne

itkun ja naurun rajaa

 

 

~ Kahil77 ~