Ikävä tulee
hiljaa
kevyinä hipaisuina
sataa lumihiutaleiden muotoisina
tähtinä
silmäripsien kaarille
Laittaa hymyilemään
Välillä se on raskaita riekaleita
jotka sulavat kylmäksi vedeksi melkein heti
painavat selän kumaraan
Toisinaan
ikävä on muisto
joka helisee huoneissa lapsen äänellä
Sillä surulla ei
ole yhtä muotoa
eikä se
tunne
itkun ja naurun rajaa
~ Kahil77 ~
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.