Lomamme kunniaksi päätimme lähteä päiväretkelle. Päädyimme Haralan harjun näkötorniin. Itse olen siellä käynyt viimeksi joskus 80-luvulla, mies ei muista onko käynyt kertaakaan.



Maisemat olivat kyllä torniin kiipeämisen puuskuttamisen arvoiset. Mun sydän löi ensialkuun vähän epärytmissä, mutta pienen pysähtymisen jälkeen, sain kiivetä portaat ilman rytmihäiriöitä.





Sakari Topeliuksen muistomerkki kiitoksena Kesäpäivä Kangasalla -laulun sanoista. Tornissa toimii myös kahvila ja mietinkin miten monta kertaa kesässä kahvilanpitäjä saa/joutuu kuuntelemaan eri turistien veisaamia versioita siitä biisistä. Onhan se komea paikka kajauttaa moinen laulu, mutta kun meitä raakkujia on niin monenlaisia... ...siksipä itse lauloin sitä vain pääni sisällä.






Näkötornilta suunnistimme ihailemaan Roineen armaisia aaltoja vähän lähempää. Mukana jostain kaupasta mukaan tarttunut kertakäyttögrilli ja tietenkin makkaraa...



...ja sinappia ja kolaa.



Grilli toimi ihan moitteettomasti. Ei mitään valittamista.
Tuleehan kaikkien nälkä tätä katsellessa? Tuleehan?




Tuleehan?!?  :D



Päivä oli sopivan lämmin, ei kuuma ja rannassa kävi pieni tuulenvire.
Nuo ikävännäköiset kankaat tuossa kivillä on varmaan osa aallonmurtajan rakenteita. Näin päättelimme, koska kangasta pilkotti kivien lomasta pitkin murtajaa.



Mies heittäyty romanttiseksi ja piirsi nuotohiilillä kiveen :) <3



Lopuksi uitimme grilliä rantavedessä muutaman minuutin roskispalon ehkäisemiseksi.



Oli kivä päivä, joka aiotaan ottaa uusiksi ensi viikolla. Ja silloin pitää muistaa ottaa mukaan tänään kotiin jääneet vaahtokarkit.