Kaikista maailman (no okei, Suomen) työpaikoista piti hänen tulla juuri meille harjoittelijaksi, hänen joka oli jo asettunut asumaan Rovaniemeltä pohjoiseen mutta näemmä sitten muuttanut takaisin Hämeeseen nimittäin exäni äiti !!!!!

Ihmisenä hän on ihana ja tulimme silloin aikoinaan ja näemmä tulemme edelleen toimeen erittäin hyvin, että siinä mielessä ei mitään hätää. Kiva häntä on siinä mielessä tavata. MUTTA kun hänen näkemisensä saa muistin lokeroista kaivautumaan esiin kaikenlaista jo kertaalleen unohtamaani. Ja minä en mielelläni muistelisi sairasta suhdetta. Jos olisin saanut valita, en olisi valinnut näin. En olisi valinnut häitteni alla exäni äitiä pyörimään työmaalleni. Mutta ei auta, näillä mennään.

Ensimmäisessä sopivassa tilaneessa soitin kolme hätäkriisiapu-puhelua lähimmille naisystävilleni ja kaikki sanoivat oikeastaan samaa: jokin tarkoitus sillä on, että hänet nyt tässä vaiheessa heitettiin eteeni. Tähän uskon vahvasti itsekin ja tarkoituksellisuus on jotenkin lohduttava ajatus. Niin että - again - näillä mennään.